Afganistanin kansandemokraattinen puolue

Afganistanin kansandemokraattinen puolue (PDPA^[1]) (pers. ‏حزب دموکراتيک خلق افغانستان‎, Hezb-e dimūkrātĩk-e khalq-e Afghānistān, HDKA pašt. ‏د افغانستان د خلق دموکراټیک ګوند‎, Da Afghanistān da khalq dimukrātīk gund) oli afganistanilainen marxilais-leninistinen kommunistipuolue, joka hallitsi maata vuosina 1978–1992.

1. tammikuuta 1965 perustettu PDPA osallistui Mohammed Daud Khanin johtamaan vuoden 1973 vallankaappaukseen, joka syrjäytti kuningas Mohammed Zahir Shahin ja perusti Afganistanin tasavallan. Vuonna 1978 se toteutti armeijan tuella ns. Saur-vallankumouksen, jonka myötä perustettiin kommunistiseen yksipuoluejärjestelmän johtama Afganistanin demokraattinen tasavalta. Vuonna 1987 kansallisen sovintopolitiikan myötä maa palautettiin Afganistanin tasavallaksi, mutta PDPA ja sen sosialistiset liittolaiset säilyttivät johtoaseman aina kevääseen 1992 asti, jolloin Gulbuddin Hekmatyarian johtamat islamilaiset mujahideenit valtasivat pääkaupunki Kabulin.

Puolue oli jakautunut vuodesta 1967 lähtien kahteen verisestikin kamppailevaan eri pääsiipeen: pääsihteeri Nur Mohammad Tarakin johtamaan Khalqiin ja apulaispääsihteeri Babrak Karmalin Parchamiin.^[2] Lisäksi puolueessa oli kaksi muuta pienempää ryhmää: maolainen Settam-e-Melli^[3] ja Khalqia lähellä olevaksi nähty Guruh-i Kar eli Kar.^[4] Ideologisten syiden lisäksi jaottelulla oli etnis-kulttuurilliset syyt. Khalqin muodosti pääasiassa maaseudun pataaniväestö, kun taas Parcham nojasi persiankieliseen (dari) ja koulutettuun kaupunkilaisväestöön. Settam-e-Melli oli persiankielisten ja šiialaisten suosiossa.

Kansandemokraattinen puolue oli voimakkaasti riippuvainen Neuvostoliitosta ja sen kommunistisesta puolueesta. Lopulta Neuvostoliiton sekaantuminen PDPA:n siipien väliseen valtakamppailuun johti neuvostomiehitykseen ja Afganistanin sotaan. Khalq oli johdossa aina joulukuuhun 1979, jolloin neuvostojoukot toteuttivat Operaatio Štorm 333:n, joka päättyi khalq-presidentti Hafizullah Aminin kuolemaan.^[5] Tämä johti neuvostomiehitykseen ja Karmalin sekä parchamistien valtaannousuun.

Puheenjohtajat

• Nur Mohammed Taraki, 1965–1979
• Hafizullah Amin, 1979–1979
• Babrak Karmal, 1979–1986
• Mohammad Najibullah, 1986–1992

Lähteet