Aistivamma

Aistivamma on aistin toimintaa heikentävä tai sen estävä vamma. Aistivamma saattaa olla synnynnäinen tai myöhemmin esimerkiksi sairauden tai onnettomuuden seurauksena kehittynyt. Aistit heikkenevät myös iän myötä.

Aistivammoja

• Näkövamma
  • Sokeus
    • Täysin sokea
    • Lähes sokea
    • Syvästi heikkonäköinen
  • Heikkonäköisyys
    • Vaikea heikkonäköisyys
    • Heikkonäköisyys
• Kuulovamma (lievä, keskivaikea, vaikea, erittäin vaikea^[1])
  • Kuurous
  • Huonokuuloisuus
• Kuurosokeus (vaikean näkö- ja kuulovamman yhdistelmä, ei välttämättä täydellinen kuurous ja sokeus^[2])

Kuurosokeus on harvinainen yhdistelmävamma, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi Usherin oireyhtymä tai raskauden aikainen häiriötekijä.

Vaikeasti kuulo- tai näkövammaisilla on käytettävissään useita apuvälineitä, kuten sokeiden elämää helpottavat valkoinen keppi, opaskoira ja pistekirjoitus sekä kuulovammaisille tarkoitetut kuulokojeet. Kuurot taas käyttävät viittomakieliä. Osalla kuuroista on sisäkorvaistute.^[3] On kuitenkin otettava huomioon vammojen astevaihtelut: kuurous ja sokeus ovat huonokuuloisuutta ja heikkonäköisyyttä selvästi harvinaisempia vaivoja. Suomessa on arvioitu olevan noin 80 000 näkövammaista^[4] ja jopa 300 000 kuulovammaista.

• Hajuaistin puute on nimeltään anosmia ja makuaistin puute ageusia.
• Tuntoaistin vaurioon tai puuttumiseen saatetaan viitata nimellä parestesia.

• Mm. CIPA-oireyhtymään kuuluu myös epätavallisempia aistivammoja, kuten
• analgesia (kipuaistin puute) sekä
• lämpötila-aistin puute.

Aistivammaisten apuvälineet

Aistivammaisten apuvälineitä käyttävät kuulo- ja näkövammaiset. Näkövammaisen henkilön tunnistettavimmat apuvälineet lienevät valkoinen keppi ja opaskoira. Kuulovammaisten apuvälineistä mainittakoon heidän yhteisössään polemiikkia herättänyt sisäkorvaistute. Apuvälineiden avulla ei välttämättä kyetä korjaamaan puuttuvaa tai heikkoa aistia, mutta ne mahdollistavat käyttäjälleen sujuvamman toiminnan.

Lähteet