Avignonin vankeus
Avignonin vankeus tai paavien Baabelin vankeus tarkoittaa ajanjaksoa 1309–1377, jolloin paavit olivat riippuvaisia Ranskan kuninkaasta.[1] Paavien alennustilaa verrattiin Raamatun kertomukseen juutalaisten vankeudesta Babylonissa, niin sanottuun Baabelin vankeuteen.
Ranskan kuningas Filip IV Kaunis taivutteli paavi Klemens V:n vuonna 1309 siirtämään paavinistuimen Etelä-Ranskaan, Avignonin kaupunkiin. Paavi hallintoineen oli käytännössä Ranskan kuninkaan määräysvallan alainen, ja paaviksi valittiin peräjälkeen seitsemän ranskalaista. Myös 134:stä kardinaalista 111 oli ranskalaisia.[1]
Urbanus V pyrki palauttamaan paavinistuimen Roomaan vuonna 1367, mutta hän joutui kuitenkin palaamaan takaisin Avignoniin. Vasta Gregorius XI onnistui palauttamaan paavinistuimen Roomaan vuonna 1377. Italialaissyntyisen Urbanus VI:n valinta Gregorius XI:n seuraajaksi johti kuitenkin katolisen kirkon hajaannukseen, ja Avignonista tuli usean vuosikymmenen ajaksi vastapaavien tukikohta.[1]
Avignonissa vuosina 1309–1377 asuneet paavit
- Klemens V
- Johannes XXII
- Benedictus XII
- Klemens VI
- Innocentius VI
- Urbanus V
- Gregorius XI
Lähteet
- ↑ a b c Avignon papacy Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 17.4.2023. (englanniksi)
Katso myös
- Suuri skisma
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avignonin vankeus Wikimedia Commonsissa
