Bobby Lashley
| Bobby Lashley | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. heinäkuuta 1976 (ikä 47) Junction City, Kansas, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |  Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Pituus | 188 cm |
| Paino | 124 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | paini, nyrkkeily[1] |
| Tilastot | |
| Ottelut | 17 [2] |
| Voitot | 15 |
| – tyrmäyksellä | 6 |
| – luovutuksella | 6 |
| Tappiot | 2 |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Franklin Roberto "Bobby" Lashley (s. 16. heinäkuuta 1976)) [3] on yhdysvaltalainen entinen vapaaottelija sekä nykyinen showpainija ja painii nykyisin WWE:ssä Raw-brändissä paininimellä Bobby Lashley. Lashley on tällä hetkellä hallitseva WWE United States Championship mestari kolmannetta kertaa.
WWE 2005-2008
Lashley debytoi WWE:ssä vuoden 2005 loppupuolella ja vahvan alun jälkeen hän jo seuraavana vuonna voitti ensimmäisen WWE United States Championship mestaruutensa voittamalla JBL:n.[4] Hän kuitenkin menetti sen jo parin kuukauden jälkeen Dave Finlaylle. Vuoden 2006 lopussa Lashley siirtyi ECW-brändin alaisuuteen, jossa hän voittikin heti ECW World Heavyweight Championship mestaruuden Extreme Elimination Chamber -tapahtumassa.[5] Vuoden 2007 Wrestlemania 23 oteltiin "Battle of the Billionaires", jossa Vince McMahon ja Donald Trump ottelivat Hair vs. Hair ottelussa. McMahonia ottelussa edusti Umaga ja Trumpia Lashley. Lashley voitti ottelun ja Donald Trump, Stone Cold Steve Austinin avustuksella, leikkasivat McMahonin kaljuksi.[6] Myöhemmin McMahon kosti Lashleylle huijaamalla häneltä ECW-mestaruuden itselleen, jonka Lashley voitti myöhemmin takaisin. Lopullisesti Lashley menetti ECW-mestaruutensa, kun hänet siirrettiin takaisin Raw-brändiin.[7] Lashley loukkaantui ottelussa John Cenaa vastaan The Great American Bash tapahtumassa ja tämän tauon aikana Lashley vapautettiin WWE-sopimuksesta vuoden 2008 alussa. [8]
Itsenäiset vuodet 2008-2018
WWE vuosien jälkeen Lashley ryhtyi freelancer-painijaksi, jona aikana hän kävi eri painitapahtumissa ja organisaatioissa ympäri maailman, kuten esimerkiksi Japanissa ja Meksikossa. [3] Hetkellisesti hän oli mukana myös Total Nonstop Action Wrestling promootiossa vuosina 2009-2010, jossa hän otteli mm. Mick Foleyn, Kurt Anglen ja Kevin Nashin kanssa.[9] Seuraavina vuosina Lashley kävi mm. Japanissa painimassa, mutta vuonna 2014 hän palasi takaisin TNA-ohjelmaan mukaan vuoteen 2018 asti. [10] Lashley pääsi ottelemaan raskaan sarjan mestaruudesta ja hän voittikin TNAW World Heavyweight mestaruuden neljä kertaa.[3]
Paluu WWE:hen 2018-
Lashley palasi kymmenen vuoden jälkeen WWE:hen huhtikuussa 2018 heti Wrestlemania 34 jälkeen. [10] Alussa hän pääsi ottelemaan mahdollisuudesta päästä haastamaan Brock Lesnar WWE Universal Championship mestaruudesta finaaliin asti, mutta tämän turnauksen lopulta voitti Roman Reigns. [11] Vuonna 2019 Lashley voitti itselleen WWE Intercontinental Champion mestaruuden Dean Ambroselta, mutta hävisi mestaruuden jo kuukautta myöhemmin Finn Bálorille Elimination Chamber-tapahtumassa Lashley voitti uudestaan Intercontinental-mestaruuden Bálorilta uusintaottelussa, mutta hävisi sen kuitenkin taas Bálorille Wrestlemania 35:ssä.[3]
Vuonna 2020 Lashley liittoutui Montel Vontavious Porterin ja Shelton Benjaminin kanssa muodostaen The Hurt Business -ryhmän.[3] Myöhemmin mukaan värvättiin myös Cedric Alexande. Saman vuoden elokuussa Payback-tapahtumassa hän voitti toista kertaa WWE United States Championship mestaruuden päihittämällä Apollo Crewsin. [12] Lashley hävisi mestaruutensa Riddlelle vuoden 2021 Elimination Chamber tapahtumassa hallittuaan mestaruutta 175 päivää. Hieman myöhemmin Lashley onnistui voittamaan itselleen WWE Championship mestaruuden The Miziä vastaan. Mestaruuden myötä myös The Hurt Business -ryhmä hajotettiin erimielisyyksien vuoksi.[13] Lashley menetti mestaruutensa Big E:lle, joka rahasti Money in the Bank voittonsa tämän ollessa heikoimmillaan.[14] Lashley voitti hetkellisesti mestaruuden uudestaan voittamalla Brock Lesnarin vuoden 2022 Royal Rumblessa, mutta menetti mestaruuden muutaman viikon kuluttua Elimination Chamberissa, jossa hän myös loukkaantui. Palattuaan takaisin Lashley onnistui voittamaan kolmannen kerran WWE United States Championship mestaruuden Austin Theoryltä Money in the Bank-tapahtumassa.[3]
Vapaaottelijana
Bobby Lashley on toiminut myös vapaaottelijana eri promootioissa WWE:stä lähtönsä jälkeen 2008. Kaiken kaikkiaan hän on otellut 17 kertaa, joista 15 on voittoja: 6 voittoa tyrmäyksellä, 6 voittoa luovutuksella ja 3 voittoa tuomariäänillä. WWE:hen paluun jälkeen vuonna 2018, hän ei ole enää otellut vapaaotteluja.[2]
Lähteet
- ↑ Bobby "The Dominator" Lashley MMA-Core Viitattu 5.3.2012 (englanniksi)
- ↑ a b Bobby "The Dominator" Lashley Vapaaottelutilastot
- ↑ a b c d e f Bobby Lashley Wrestlingdatassa
- ↑ WWE United States Championship historia Wrestlingdatassa
- ↑ 2006 Extreme Elimination Chamber tulokset
- ↑ Miljonäärien ottelun tulokset
- ↑ Uusi alku ECW:ssä
- ↑ Lashley leikkauksessa
- ↑ Lashley TNA:ssa
- ↑ a b Lashleyn ura cagematchissa
- ↑ Ottelutulokset Rawissa 23.7.2018
- ↑ Apollo vastaan Lashley
- ↑ The Hurt Bisness hajoaa
- ↑ Big E voittaa mestaruuden Lashleyltä
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bobby Lashley Wikimedia Commonsissa
| 1960-luku: Buddy Rogers (1963)Bruno Sammartino (1963–1971) | 1970-luku:  Ivan Koloff (1971) Pedro Morales (1971)Stan Stasiak (1973)Bruno Sammartino (1973)Billy Graham (1977)Bob Backlund (1978–1979) | 1980-luku:  Iron Sheik (1983–1984)Hulk Hogan (1984–1988) André the Giant (1988)Randy Savage (1988–1989)Hulk Hogan (1989–1990) | 1990-luku: The Ultimate Warrior (1990–1991)Sgt. Slaughter (1991)Hulk Hogan (1991)The Undertaker (1991)Hulk Hogan (1991)Ric Flair (1992)Randy Savage (1992)Ric Flair (1992)Bret Hart (1992–1993)Yokozuna (1993)Hulk Hogan (1993)Yokozuna (1993–1994)Bret Hart (1994)Bob Backlund (1994)Diesel (1994–1995)Bret Hart (1995–1996)Shawn Michaels (1996)Sycho Sid (1996–1997)Shawn Michaels (1997)Bret Hart (1997)Sycho Sid (1997)The Undertaker (1997)Bret Hart (1997)Shawn Michaels (1997–1998)Stone Cold Steve Austin (1998)Kane (1998)Stone Cold Steve Austin (1998)The Rock (1998)Mankind (1998–1999)The Rock (1999)Mankind (1999)The Rock (1999)Stone Cold Steve Austin (1999)The Undertaker (1999)Stone Cold Steve Austin (1999)Mankind (1999)Triple H (1999)Vince McMahon (1999)Triple H (1999)Big Show (1999–2000) | 2000-vuosikymmen: Triple H (2000)The Rock (2000)Triple H (2000)The Rock (2000)Kurt Angle (2000–2001)The Rock (2001)Stone Cold Steve Austin (2001)Kurt Angle (2001)Stone Cold Steve Austin (2001)Chris Jericho (2001–2002)Triple H (2002)Hollywood Hulk Hogan (2002)The Undertaker (2002)The Rock (2002)Brock Lesnar (2002)Big Show (2002)Kurt Angle (2002–2003)Brock Lesnar (2003)Kurt Angle (2003)Brock Lesnar (2003–2004)Eddie Guerrero (2004)John Layfield (2004–2005)John Cena (2005–2006)Edge (2006)John Cena (2006)Rob Van Dam (2006)Edge (2006)John Cena (2006–2007)Randy Orton (2007)Triple H (2007)Randy Orton (2007–2008)Triple H (2008)Edge (2008)Jeff Hardy (2008–2009)Edge (2009)Triple H (2009)Randy Orton (2009)Batista (2009)Randy Orton (2009)John Cena (2009)Randy Orton (2009)John Cena (2009) Sheamus (2009–2010) | 2010-luku: John Cena (2010)Batista (2010)John Cena (2010)Sheamus (2010)Randy Orton (2010)The Miz (2010–2011)John Cena (2011)CM Punk (2011)Rey Mysterio (2011)John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011)John Cena (2011)Alberto Del Rio (2011)CM Punk (2011–2013)The Rock (2013)John Cena (2013)Daniel Bryan (2013)Randy Orton (2013–2014)Daniel Bryan (2014)John Cena (2014)Brock Lesnar (2014–2015)Seth Rollins (2015)Roman Reigns (2015)Sheamus (2015)Roman Reigns (2015–2016)Triple H (2016)Roman Reigns (2016)Seth Rollins (2016)Dean Ambrose (2016)AJ Styles (2016–2017)John Cena (2017)Bray Wyatt (2017)Randy Orton (2017)Jinder Mahal (2017)AJ Styles (2017–2018)Daniel Bryan (2018–2019) Kofi Kingston (2019)Brock Lesnar (2019–2020) | 2020-luku:  Drew McIntyre (2020)Randy Orton (2020)Drew McIntyre (2020–2021)The Miz (2021)Bobby Lashley (2021)Big E (2021-2022)Brock Lesnar (2022)Bobby Lashley (2022)Brock Lesnar (2022)Roman Reigns (2022-) |
|
