Bruno von Querfurt
| Bruno von Querfurt | |
|---|---|
 Brunon kuolemaa kuvaava keskiaikainen fresko. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 970 Querfurt |
| Kuollut | 14. helmikuuta 1009 |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Ammatti | arkkipiispa, lähetyssaarnaaja |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Brun Boniface |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Bruno von Querfurt (970–14. helmikuuta 1009, tunnettu myös nimillä Brun ja Boniface) oli saksalainen lähetyssaarnaajana toiminut piispa. Hän sai surmansa marttyyrinä Liettuassa tai nykyisen Kaliningradin (silloinen Preussi) alueella, ja katolinen kirkko julisti hänet myöhemmin pyhimykseksi, jonka nimikkopaastopäivää katolisessa kirkossa vietetään 19. kesäkuuta.[1]
Elämä
Varhaiset vaiheet
Bruno syntyi noin vuonna 970 querfurtilaiseen aatelisperheeseen nykyisessä Saksi-Anhaltin osavaltiossa Saksassa. Hänen on joissain yhteyksissä väitetty olleen sukua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Otto III:lle. Brunon perhe lähetti hänet noin kuusivuotiaana Magdeburgiin opiskelemaan. Hän pääsi nuorena Magdeburgin katedraalin kaniikiksi. Magdeburgissa hän tutustui tuolloin 15-vuotiaaseen Ottoon, joka otti hänet mukaansa Roomaan noustessaan valtaan ja saadessaan kruununsa siellä vuonna 996. Roomassa hän puolestaan tutustui Pyhään Adalbertiin, joka sai seuraavana vuonna surmansa lähetyssaarnaajana Preussissa. Hän vietti lisäksi paljon aikaansa Aventinen luostarissa, mutta ryhtyi itse varsinaiseen luostarielämään vasta myöhemmin Pereumin luostarissa, joka sijaitsi Ravennan lähellä olevalla saarella. Luostari oli tuolloin Pyhän Romualdin alaisuudessa. Luostarissa hän eli tiukan askeettista elämää. Hän opiskeli siellä italiaa. Paavi Sylvester II nimitti hänet vuonna 1003 pakanoiden arkkipiispaksi mutta jätti tähän vaadittavan konsekraation eli virkaan vihkimisen Magdeburgin arkkipiispan hoidettavaksi. Bruno lähti Italiasta Magdeburgiin vuonna 1004 ja sai vihkimyksensä.[2]
Lähetyssaarnaajana
Brunon oli tarkoitus aloittaa työnsä Puolassa, mutta sota paikallisen ruhtinaan ja Henrik II Pyhän välillä esti aikeet. Sen sijaan hän aloitti toimintansa Ratisbonissa ja lähti myöhemmin Unkariin. Unkarissa hän myös sai valmiiksi kirjansa Pyhän Adalbertin elämästä. Unkarissa paikallinen vastustus käännytystyölle osoittautui liian kovaksi ja vuonna 1007 hän lähti Kiovan Rusin. Siellä hän käännytti petsenegejä viiden kuukauden ajan ja sai aikaan rauhansopimuksen näiden ja Kiovan Rusin välillä. Vuoden 1008 puolivälissä hän lähti Puolaan, jossa hän vihki piispan Ruotsiin. Henrik II:lle lähettämällään kirjeellä hän yritti turhaan suostutella tätä lopettamaan sodan Puolan Boleslawia vastaan.[2]
Vuoden 1008 lopulla hän lähti kahdeksantoista seuralaisen kanssa lähetysretkelle Preussiin.[2] Ei ole kuitenkaan täysin selvää, oliko kyseessä Preussi vai Liettua, sillä alueiden kesken ei tuolloin yleensä tehty eroa. Brunon matkasta alueella kertovassa Quedlinburgin luostarin annaalissa esiintyy ensimmäisen kerran Liettuan latinalaistettu slaavilainen nimitys Litva. Brunon kerrotaan kastaneen paikallisen kuninkaan nimeltä Netimer ja 300 tämän alaisuudessa ollutta miestä vuoden 1009 puolella. Tämän jälkeen hän lähti itään ja lähellä Kiovan Rusin rajaa paikallinen ruhtinas mestasi hänet 14. helmikuuta ja hirtti suurimman osan hänen seuralaisistaan.[3] Sittemmin puolalainen ruhtinas Boleslav siirrätti hänen ruumiinsa takaisin Puolaan.[2]
Lähteet
| ||||||||||||||||||
