Budjonnovka

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Budjonnovkaa käyttävä puna-armeijan sotilas.

Budionovka (будёновка), "piippalakki", on omaperäinen hattu ja oleellinen osa kommunistien pukeutumista Venäjän sisällissodan aikana. Se on nimetty Semjon Budjonnyin mukaan. Sen virallinen nimi oli kuitenkin шлем суконный. Päähineestä käytettiin myös nimeä frunzenka, Mihail Frunzen mukaan. Budjonnovka on pehmeä, villainen hattu joka peittää niskan ja korvat ja voidaan käyttää kypärän alla. Lisäksi päähineen päällä on "nokka" ja korvaläpät, jotka voidaan kiinnittää leuan alle.

Viktor Vasnetsovin näkemys bogatyreista. Huomaa kypärät.

Hatun suunnitteli osaksi uutta univormua venäläinen maalari Viktor Vasnetsov, esikuvanaan Kiovan Venäjän aikaiset kypärät. Hattua kutsuttiinkin aluksi bogatyrkaksi (богатырка), tarkoituksena rohkaista venäläisiä joukkoja yhdistämällä nämä tarunomaisiin bogatyreihin. Bogatyrkoja valmistettiin jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta virallista statusta ne eivät saaneet. Venäjän sisällissodan aikana kommunistit, joilla ei ollut sitoumuksia tsaarinajan armeijan pukukoodiin, omaksuivat bogatyrkan osaksi univormuaan liittäen siihen yleensä punaisen tähden. Kommunistit alkoivat käyttää itsestään nimeä "Punaiset bogatyrit", nähden itsensä taistelemassa vanhaa korruptoitunutta Venäjää vastaan. Näihin aikoihin alettiin bogatyreista käyttää, ratsuväen komentaja Bujonnyin mukaan, budjonnovka nimeä, erityisesti ratsuväen parissa, sillä bogatyrka oli näissä joukoissa yleinen asuste.

1927 korkeakärkinen hattu korvattiin käytännöllisemmällä lyhytkärkisellä.

Asuste ei kuitenkaan pysynyt pitkään osana kommunistien univormua, niin poliittisista kuin käytännöllisistä syistä. Vaikka se olikin helppo valmistaa, se vaati kallista villaa eikä tarjonnut kunnollista suojaa kylmältä. Ne alkoivat jäädä pois käytöstä 1935, mutta ne olivat käytössä vielä talvisodan ajan. Operaatio Barbarossan alettua ne oli kuitenkin korvattu jo käytännössä kokonaan ušankoilla. Suomalaiset kutsuivat budjonnovkaa yleisesti piippalakiksi.

Puna-armeijan ratsuväen Venäjän sisällissodan aikana pukemista budjonnovkoista tuli ajanjakson tärkeä venäläinen kulttuurikuva tatšankojen, Nagantin ja Maximin kanssa.