Coleman Hawkins, lempinimeltään Hawk tai Bean, (21. marraskuuta 1904 Saint Joseph, Missouri – 19. toukokuuta 1969 New York) oli yhdysvaltalainen tenorisaksofonisti, joka oli tärkeä saksofonin jazz-käytön uranuurtajia, ja jota siksi pidetään jazz-saksofonin isänä. Hawkinsin ura alkoi toden teolla vuonna 1922, kun Mamie Smith kuuli hänen soittavan Kansas Cityssa ja palkkasi hänet Jazz Hounds -yhtyeeseensä, jonka kanssa hän teki ensimmäiset levytyksensä vuonna 1923. Hawkins siirtyi vuonna 1924 Fletcher Hendersonin orkesteriin, jossa soitti seuraavan kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1934 hän muutti Eurooppaan, missä hän muun muassa levytti Benny Carterin, Django Reinhardtin ja Stéphane Grappellin kanssa. Toisen maailmansodan syttyessä Hawkins palasi Yhdysvaltoihin ja siirtyi 1940-luvulla soittamaan uutta bebop-jazzia. Hawkins palkkasi Thelonious Monkin orkesteriinsa ja teki myös varhaisia bebop-levytyksiä Dizzy Gillespien kanssa. Myös Miles Davis ja Max Roach soittivat hänen yhtyeessään uransa alkuvaiheessa.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Coleman Hawkins Wikimedia Commonsissa
Coleman Hawkins Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Coleman Hawkins Wikimedia Commonsissa
