Dirk Bogarde
Dirk Bogarde (28. maaliskuuta 1921 Lontoo – 8. toukokuuta 1999 Lontoo) oli englantilainen näyttelijä ja kirjailija. Kasteessa nimen Derek Jules Gaspard Ulric Niven van den Bogaerde saaneesta Bogardesta tuli kolmilapsisen perheen kuuluisin jäsen. Bogarden puoliksi hollantilainen isä työskenteli sanomalehdessä ja äiti näyttelijättärenä.
Bogarde teki näyttämödebyyttinsä vuonna 1939 lontoolaisessa Q Theatressa. Toinen maailmansota vei Bogarden mukaan taisteluihin, joissa hän ansaitsi muutamia mitaleja ja saavutti lopulta majurin arvon. Hän palasi sodan jälkeen näyttelemään. Hänen elokuvadebyyttinsä oli elokuvassa Dancing with Crime (1947). Kuuluisaksi Bogarde tuli lopulta komediallisesta elokuvasarjasta, jossa hän esitti tohtori Simon Sparrow’ta (mm. Doctor in the House, 1954).
1960-luvulla Bogarde siirtyi kaupallisista elokuvista niin kutsuttuihin taide-elokuviin. Vuonna 1961 hänet nähtiin kohuelokuvassa Uhattu. Elokuvan aihepiiri, homoseksuaalisuus, vieraannutti Bogarden entisiä ihailijoita näyttelijästä. Näyttelijä teki vielä ennen lopullista eläköitymistään runsaasti kehutun roolisuorituksen elokuvassa Daddy Nostalgie (1990). Sekin oli hänen ensimmäinen elokuvatyönsä yli kymmeneen vuoteen[1].
Bogarde sai elinaikanaan Sir-arvonimen (1992) ja muun muassa kaksi Bafta-palkintoa.
Valikoitu filmografia
- Kvartetti (Quartet, 1948)
- Sininen lyhty (The Blue Lamp, 1950)
- Kyseessä oleva nainen (The Woman in Question, 1950)
- Kiristäjä (Blackmailed, 1951)
- Yöpommittajat ("Appointment in London", 1953)
- Leivottiin lääkäri (Doctor in the House, 1954)
- Lääkäri merellä (Doctor at Sea, 1955)
- Espanjalainen puutarhuri (The Spanish Gardener, 1956)
- Kaksi kaupunkia (A Tale of Two Cities, 1958)
- Rakkauden unelma (Song Without End, 1960) – Franz Liszt
- Uhattu (Victim, 1961)
- Kapinalliset merellä (H.M.S. Defiant, 1962)
- Suuri voitto (I Could Go on Singing, 1963)
- Palvelija (The Servant, 1963)
- Modesty Blaise – pistävä perhonen (Modesty Blaise, 1966)
- Kuolema Venetsiassa (Morte a Venezia / Death in Venice, 1971)
- Yöportieri (Il Portiere di notte / The Night Porter, 1974)
- Yksi silta liikaa (A Bridge Too Far, 1977)
- Daddy Nostalgie (1990)
Lähteet
- ↑ Ylänen, Helena: Dirk Bogarde palaa elokuvaan 12 vuoden jälkeen. Ranskalainen oppitunti aikuisille lapsille. Helsingin Sanomat, 22.12.1990, s. 49. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dirk Bogarde Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
