Eläinmaantieteellinen alue

Maailman kuusi eläinmaatieteellistä aluetta:
  Nearktinen alue
  Palearktinen alue
  Etiopialainen alue
  Orientaalinen alue
  Australialainen alue
  Neotrooppinen alue

Eläinmaantieteellinen alue on eläimistöltään samankaltainen alue maapallolla. Eläinmaantieteellisten alueiden eläimistön eroihin ovat vaikuttaneet etenkin mannerliikunnot, joiden seurauksena mantereet ovat välillä olleet biologisesti eristäytyneinä pitkän aikaa, mikä on johtanut niille tyypillisen eläimistön kehittymiseen.

Maapallo jaetaan tavallisesti kuuteen eläinmaantieteelliseen alueeseen Alfred Russel Wallacen 1800-luvulla tekemän työn mukaan. Hän oli ensimmäinen joka havaitsi, että kokonaiset eläinten ryhmät saattavat esiintyä vain tietyllä eläinmaantieteellisellä alueella.[1]

Eläinmaantieteelliset alueet

Yleensä maapallo jaetaan näihin kuuteen eläinmaantieteelliseen alueeseen:[1]

  • Palearktinen alue (54,1 milj. km²), Euraasia ja Pohjois-Afrikka
  • Nearktinen alue (22,9 milj. km²), Pohjois-Amerikka
  • Neotrooppinen alue (19,0 milj. km²), Etelä- ja Keski-Amerikka
  • Etiopialainen alue (22,1 milj. km²), Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Arabian niemimaan eteläosat, Madagaskar
  • Orientaalinen alue (7,5 milj. km²), Etelä- ja Kaakkois-Aasia
  • Australialainen alue (7,7 milj. km²), Australia lähisaarineen

WWF:n mukaan on vielä oseaninen alue ja antarktinen alue.[2]

Katso myös

  • Indopasifinen merialue

Lähteet

  1. ↑ a b Vahtola, Jukka & Vuorinen, Juha: Tiedon maailma 2000, s. 71. Alkuteos The Kingfisher children’s encyclopedia, päätoim. Justice, Jennifer. Suomentanut Heikki Eskelinen ”et al.”. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16074-5.
  2. ↑ Figure 1.3. The 8 Biogeographical Realms and 14 Biomes Used in the MA Green Facts. Viitattu 18.11.2016.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläinmaantieteellinen alue Wikimedia Commonsissa