El Escorial

Real Sitio de San Lorenzo de El Escorial on valtava palatsi-, luostari-, museo- ja kirjastorakennuskokonaisuus San Lorenzo de El Escorialin kunnassa Madridin itsehallintoalueella Espanjassa, 45 kilometriä pääkaupungista Madridista luoteeseen.

Historia

Kuningas Kaarle V esitti testamentissaan toiveen uskonnollisen rakennelman rakentamisesta; hän halusi tulla haudatuksi uuteen rakennukseen vaimonsa Isabella Portugalilaisen kanssa. Kaarlen poika Filip II aloitti työt palattuaan vuonna 1559 Flanderista ja nimitti Juan Bautista de Toledon kuninkaalliseksi arkkitehdiksi. Seuraavana vuonna rakennuksen paikaksi valittiin maaseutualue Guadarramavuorten juurelta.^[1]

Luostarin perustamiskirja laadittiin 1567, ja se sai nimekseen San Lorenzo el Real del Escorial espanjalaistaustaisen Pyhän Laurentiuksen mukaan. Rakennustyöt aloitettiin 23. huhtikuuta 1563, ja koko kompleksi valmistui 13. syyskuuta 1584.^[1] Arkkitehdit Juan Bautista de Toledo, Giambattista Castello ja Juan de Herrera suunnittelivat sen klassiseen tyyliin.

Luostarin ympärille kehittyi tämän jälkeen nykyinen San Lorenzo de El Escorialin kaupunki. Tuli on vahingoittanut El Escorialia useaan kertaan. Vuoden 1671 palon jälkeen siihen rakennettiin uudet katot, jotka suunnittelivat Gaspar de la Peña ja Bartolomé Zumbigo y Salcedo.^[1]

Luostari annettiin hieronymiiteille, jotka käyttivät sitä vuoteen 1885, jolloin augustinolaiset korvasivat hieronymiitit. Augistinolaiset käyttävät edelleen luostaria, vaikka se onkin nykyään Patrimonio Nacional -viraston hallinnassa.^[1]

Monia El Escorialin maalauksista siirrettiin vuonna 1939 Madridin Museo del Pradoon. Itse luostaria entisöitiin 1950-luvulla Ramón Andradan johdolla.^[1]

Se rakennettiin vuosina 1563–1584 kuningas Filip II:n käskystä hautapaikaksi Espanjan kuninkaille ja vastauskonpuhdistuksen tutkimuspaikaksi. Se on halstarinmuotoinen marttyyrikuoleman kärsineen Pyhän Laurentiuksen (espanjaksi San Lorenzo) muistoksi. Espanjalaisittain voittoisa San Quintínin taistelu vuonna 1557 käytiin Pyhän Laurentiuksen päivänä, joten kuningas päätti omistaa luostarin hänelle kiitoksena voitosta.

Kulttuuria ja hautoja

Rakennusryhmässä on huomattava taidekokoelma sisältäen muun muassa Tizianin, Tintoretton, El Grecon, Diego Velázquezin, Rogier van der Weydenin, Paolo Veronesen, Alonso Canon, José de Riberan, Claudio Coellon teoksia. Rakennuskokonaisuuteen kuuluu myös kirjasto, jossa on tuhansia muinaisia kirjoituksia.

El Escorialiin on haudattu suurin osa Espanjan Habsburg- ja Bourbon-sukuisista kuninkaista viimeisen 500 vuoden ajalta. Kuninkaallisessa hautakammiossa lepäävät Kaarle I, Filip II, Filip III, Filip IV, Kaarle II, Ludvig I, Kaarle III, Ferdinand VII, Isabella II, Alfonso XII ja Alfonso XIII. Bourbon-suvun kaksi ensimmäistä kuningasta, Filip V ja Ferdinand VI, sekä Savoiji-suvun Amadeus I eivät ole haudattuna luostariin.

El Escorial hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1984. Se on suosittu matkailukohde, ja siellä vieraillaan usein päiväretkillä Madridista.

Ympäröivässä San Lorenzo de El Escorialin kunnassa järjestetään Complutensen yliopiston suosittuja kesäkursseja. Lähellä El Escorialia sijaitsee Santa Cruz del Valle de los Caídos, muistomerkki Espanjan sisällissodassa kaatuneille.