Erillinen pataljoona 8

Erillinen Pataljoona 8 (Er.P 8) oli jatkosodan alkuvaiheessa toimineen Prikaati K:n II pataljoona, johon oli sijoitettu Suomessa asuvia vienankarjalaissyntyisiä asevelvollisia, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan aikana ja jälkeen. Pataljoonaa täydennettiin suomalaisilla vapaaehtoisilla.

Pataljoonan nimet Prikaati K:n lakkauttamisen (22. lokakuuta 1941) jälkeen

  • 23. lokakuuta 1941 – 31. tammikuuta 1944 Vienan Heimosoturipataljoona VHSP
  • 1. helmikuuta – 13. marraskuuta 1944 Erillinen Pataljoona 8 (Er.P 8)

Pataljoonan alkuvaiheet esitetty prikaati K:n yhteydessä

Komentajat

  • – 17. syyskuuta 1943 majuri Paavola
  • 17. syyskuuta 1943 – 25. syyskuuta 1944 everstiluutnantti Kärkkäinen
  • 25. syyskuuta – 4. marraskuuta 1944 majuri Norvio
  • 4.–18. marraskuuta 1944 everstiluutnantti Väänänen

Pataljoonan sotatie itsenäisenä joukkoyksikkönä

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: luettelosta leipätekstiksi
  • 26. lokakuuta 1941 alkaen siirto Suojoelta Lieksan kautta Hyrynsalmelle, josta edelleen 4. marraskuuta 1941 Vuokkiniemelle
  • Kenttävartioita perustamassa 4. marraskuuta 1941 alkaen Vuokkiniemen–Kenttijärven alueelle
  • 27. joulukuuta 1941 – 2. tammikuuta 1942 Jyvälahden taisteluissa
  • Kenttävartiopalvelussa Vuokkiniemellä, Kontokissa ja Akonjärvellä
  • 27. heinäkuuta 1943 rintamavastuun luovutus Rajajääkäripataljoona 8:lle Kostamuksen ja Kontokin alueella, siirtyminen Röhön, Iltalan ja Perän alueelle kenttävartiopalveluun
  • 9. syyskuuta 1944 rintamavastuun luovutus saksalaisille joukoille
  • 12. syyskuuta 1944 alkaen siirtyminen vaiheittain pääteiden suunnassa varmistaen Suomussalmelle
  • 18. syyskuuta 1944 alkaen siirtyminen Suomussalmelta Rovaniemen ja Kemin kautta Haukiputaalle
  • Pataljoona lopetti toimintansa 18. marraskuuta 1944

Tappiot 23. lokakuuta 1941 – 13. marraskuuta 1944

  • Kaatuneita: 24
  • Kadonneita: 2[1]

Lähteet

  • Timo Kallioniemi: Prikaati K, Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1.

Viitteet

  1. Timo Kallioniemi: "Prikaati K" s. 397
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.