Etelänselkälokki

Etelänselkälokki
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Eukaryootit Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Rantalinnut Charadriiformes
Heimo:	Lokit Laridae
Suku:	Lokit Larus
Laji:	dominicanus
Kaksiosainen nimi
Larus dominicanus Lichtenstein, 1823
Alalajit
Larus dominicanus dominicanus Larus dominicanus vetula
Katso myös
Etelänselkälokki Wikispeciesissä   Etelänselkälokki Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Etelänselkälokki (Larus dominicanus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä selkälokin vastinlaji.

Koko ja ulkonäkö

Etelänselkälokki muistuttaa selkälokkia. Se on kuitenkin hieman suurempi, nokka on järeämpi ja koivet ovat vihertävänharmaat (selkälokilla keltaiset). Sen pituus on noin 56 cm, siipien kärkiväli noin 128 cm ja paino noin yksi kilogramma.

Esiintyminen

Etelänselkälokki elää eteläisen pallonpuoliskon valtamerien rannikoilla ja saarilla sekä Etelä-Amerikassa, Etelä-Afrikassa että Oseaniassa. Alkoi esiintyä Pohjois-Amerikassa myöhäisellä 1980-luvulla.^[2] Lajin elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 3,3–3,4 miljoonaa yksilöä.

Elinympäristö

Valtamerien rannikot ja saaret.

Lisääntyminen

Pesä on painanne maassa ja vuorattu ruohoilla ja höyhenillä. Naaras munii tavallisesti kolme munaa. Molemmat emot ruokkivat poikasia.

Ravinto

Etelänselkälokit ovat kaikkiruokaisia kuten useimmat muutkin lokit.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Birdinfo (kuvia myös nuorista linnuista) (Arkistoitu – Internet Archive)