Gaunilo
Gaunilo Marmoutierlainen oli 1000-luvulla elänyt Marmoutierin luostarin benediktiinimunkki, Anselm Canterburylaisen aikalainen.
Gaunilon argumentti
Hänet tunnetaan kirjoitelmassa Pro insipiente (Mielettömän puolesta) esittämästään kritiikistä Anselmin jumalatodistusta, ontologista argumenttia, kohtaan. Kirjoitelman nimi viittaa Psalmien kirjan mielettömään, joka sanoo sydämessään, ettei Jumalaa ole (Ps. 14:1). Anselm oli viitannut tähän teoksessaan Proslogion. Anselm vastasi Gaunilon kritiikkiin nimellä Responsio tunnetussa kirjoitelmassa (suom. Vastaus Gaunilolle), ja hän liitti sekä Gaunilon kirjoitelman että oman vastauksensa Proslogionin loppuun sen liitteiksi.
Anselm oli todistuksessaan esittänyt todistavansa suurimman käsitettävissä olevan olennon, jota hän kutsui Jumalaksi, olemassaolon. Jumala joka ei ollut olemassa ei voinut olla se, jota suurempaa ei voida ajatella, koska se voitiin ajatella myös olemassa olevaksi, mikä olisi vielä suurempaa. Siksi Jumalan käsite sisälsi Anselmin mukaan myös tämän olemassaolon.
Gaunilo kritisoi argumenttia käyttämällä täsmälleen samaa päättelyä todistaakseen suurimman ajateltavissa olevan saaren olemassaolon. Hän pyysi lukijoitaan ajattelemaan suurinta, tai täydellisintä, ajateltavissa olevaa saarta. On todennäköistä, ettei sellaista ole todella olemassa. Tällöin emme kuitenkaan ajattelisi todella suurinta ajateltavissa olevaa saarta, koska suurin ajateltavissa oleva saari olisi myös olemassa, sen lisäksi että sillä olisi kaikki muut halutut perfektiot. Gaunilon argumentti siis hyödynsi Anselmin argumentin loogista muotoa suoraan sellaisenaan, olettaen, että olemassaolo olisi perfektio. Koska voimme ajatella suurinta tai täydellisintä saarta, sen täytyy olla olemassa. Jos argumentti vaikuttaa absurdilta, Gaunilo katsoi, ettei se ole sitä sen enempää kuin Anselminkaan esittämä argumentti.
Muodollisesti esitettynä Anselmin argumentti oli seuraava:
- Täydellinen Olento (Jumala) määritellään suurimmaksi ajateltavissa olevaksi olennoksi.
- On suurempaa olla olemassa todellisuudessa kuin pelkkänä ajatuksena.
- Jos Täydellinen Olento ei olisi olemassa, olisi mahdollista ajatella vielä suurempaa saarta, joka olisi olemassa.
- Joten Täydellisen Olennon tulee olla olemassa (eli Jumala on olemassa).
Gaunilon argumentti oli seuraava:
- Kadonnut Saari määritellään suurimmaksi ajateltavissa olevaksi saareksi.
- On suurempaa olla olemassa todellisuudessa kuin pelkkänä ajatuksena.
- Jos Kadonnut Saari ei olisi olemassa, olisi mahdollista ajatella vielä suurempaa saarta, joka olisi olemassa.
- Joten Kadonneen Saaren tulee olla olemassa.
Gaunilon argumentti ei varsinaisesti pyri kumoamaan Anselmin argumenttia, vaan sen sijaan osoittamaan, että jos Anselmin argumentti hyväksytään, samalla tulee hyväksyä monia muita samankaltaisia argumentteja. Anselm vastasi Gaunilon kritiikkiin huomauttamalla, ettei käsitettä ”se mitä suurempaa ei voida ajatella” voida soveltaa saareen tai muihin olioihin samalla tavalla kuin Jumalan määritelmään. Hänen mukaansa siis vain Jumala on olemassa välttämättä.
Gaunilon argumentti ei vielä onnistunut kumoamaan Anselmin argumenttia lopullisesti, vaikkakin se herätti epäilyksiä Anselmin todistuksen loogista muotoa kohtaan.
Kirjallisuutta
- Anselm Canterburylainen: Kaksi kirjoitusta Jumalan olemassaolosta. Monologion & Proslogion. Suomentanut sekä johdannon ja selitykset laatinut Toivo J. Holopainen. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-000-4. (Sisältää myös Gaunilon kirjoitelman Mielettömän puolesta ja Anselmin Vastauksen Gaunilolle.)
Aiheesta muualla
- Anselm and Gaulino - On the Existence of God (englanniksi)
- Gaunilo's Response to Anselm (englanniksi)
- Anselm's Reply to Gaunilo (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Gaunilo of Marmoutiers
Alkuperäinen artikkeli: en:Gaunilo of Marmoutiers
