Germaaniset kielet

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Germaaniset kielet ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä.^[1]

Germaanisten kielten yhteinen kantamuoto on germaaninen kantakieli. Sitä puhuivat germaanit luultavasti noin 700-luvulta eaa. alkaen rautakauden Pohjois-Euroopassa, nykyisen pohjoisen Saksan sekä nykyisen Tanskan alueilla.^[2] Germaaniset kielet jakautuvat kolmeen eri alaryhmään: itägermaanisiin, länsigermaanisiin ja pohjoisgermaanisiin eli skandinaavisiin kieliin.

Germaanisia kieliä tutkiva kielitieteen ala on germanistiikka eli germaaninen filologia. Tavallisesti siitä erotetaan omiksi aloikseen anglistiikka ja nordistiikka.

Puhujamäärät

Suurimmat germaaniset kielet ovat englanti noin 380 miljoonalla äidinkielellä puhujaan ja saksa noin 100 miljoonalla äidinkielisellä puhujallaan. Hollantia puhuu noin 22 miljoonaa henkeä, ja muilla germaanisilla kielillä on kullakin vähemmän kuin 10 miljoonaa äidinkielistä puhujaa.

Itägermaaniset kielet

Itägermaanisia kieliä ovat muun muassa burgundi, gootti, krimin gootti ja vandaali. Nämä kielet ovat kuolleet niitä puhuvien kansojen joko hävittyä tai omaksuttua vuosisatojen saatossa uuden kielen. Ainoastaan gootin kielestä on säilynyt laajasti kieliaineistoa. Itägermaaniset kielet olivat melko kaukana nykyisistä länsigermaanisista kielistä, mutta lähempänä skandinaavisia kieliä.

Pohjoisgermaaniset kielet

Pohjoisgermaanisiin kieliin kuuluvat itäskandinaaviset ruotsi, norja ja tanska sekä länsiskandinaaviset islanti ja fääri sekä jo sammunut norni. Omaksi kielekseen voidaan erottaa myös Pohjois-Ruotsissa puhuttava älvdalska ja jo sammunut muinaisgutniska.

Länsigermaaniset kielet

Länsigermaanisten kielten ryhmään kuuluvat pohjanmerengermaaniset alasaksa, englanti (josta toisinaan erotetaan myös yola), skotti, friisi (jakautuu edelleen länsi-, itä- ja pohjoisfriisiin), hollanti, limburgin kieli ja afrikaans sekä mannergermaaniset saksa ja jiddiš. Lisäksi omiksi kielikseen voidaan erottaa baijerin kieli, kölschin kieli ja luxemburgin kieli. Wymysorys on uhanalainen yläsaksilainen kieli.

Piirteet ja kielihistoria

• 
  Pohjoisen pronssikauden kulttuurin levinneisyys noin vuonna 1200 eaa.
• 
  Germaaniheimojen levinneisyys vuosina 750 eaa – 1 jaa.
• 
  Germaanisten kielten levinneisyys 900-luvulla

Germaanisilla kielillä on joukko yhteisiä piirteitä, joiden avulla ne voidaan erottaa muista indoeurooppalaisista kielistä. Kuuluisin niistä lienee niin sanottu Grimmin laki, joka koskee konsonanttimuutosta.

Germaanit elivät alun perin eteläisessä Skandinaviassa. Indo­eurooppalaisesta kantakielestä erottui vähitellen vuoteen 700 eaa. mennessä kanta­germaaninen kieli.^[2] Niistä erkanivat skandinaviset ja muut germaaniset kielet vuosina 0–1000.^lähde? Kieli syntyi yhtenäisen pohjoisen pronssikauden kulttuurin (arviolta 1700 eaa. – 600 eaa.) keskuudessa. 1000-luvulla eaa. ilmasto viileni ja osa kansasta siirtyi nykyisen Saksan ja Alankomaiden alueille. Näin germaaniheimot saivat alkunsa, ja tästä syystä saksa ja hollanti ovat ruotsia osaavan osittain ymmärrettävissä. Skandinaviaan jääneistä germaaneista polveutuvat Skandinavian nykyiset asukkaat.^lähde?

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Germaaniset kielet Wikimedia Commonsissa

• Gemaaniset kielet Ethnologuessa (englanniksi)