Jack Shea
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Jack Shea vuonna 1929. | |||
Maa:  Yhdysvallat | |||
| Miesten pikaluistelu | |||
 Olympialaiset | |||
 Kultaa | Lake Placid 1932 | 500 metriä | |
| Kultaa | Lake Placid 1932 | 1 500 metriä | |
John Amos ”Jack” Shea (7. syyskuuta 1910 Lake Placid, New York, Yhdysvallat – 22. tammikuuta 2002 Sarnac Lake, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen pikaluistelija ja olympiavoittaja.[1][2]
Shea voitti kaksi kultamitalia (500 ja 1 500 m) kotikaupungissaan Lake Placidissa pidetyissä vuoden 1932 talviolympialaisissa,[1] joissa kilpailut käytiin eurooppalaisesta tavasta poiketen yhteislähtöinä. Samaisissa kisoissa hän lausui avajaisseremoniassa urheilijoiden valan. Vuonna 1929 Shea voitti Yhdysvaltain ja 1930 Pohjois-Amerikan mestaruuden[1].
Shea oli eräs suurimmista ennakkosuosikeista myös vuoden 1936 talviolympialaisiin, jotka pidettiin Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä. Lake Placidin, jossa oli laaja juutalaisväestö, rabbi kuitenkin kehotti, ettei Shea lähtisi natsi-Saksaan kilpailemaan ja Shea noudatti rabbin toivetta.[2]
Sittemmin aktiiviuransa lopetettuaan Shea pysytteli urheilun ja erityisesti olympialiikkeen parissa. Hän oli muun muassa ratkaisevasti kampanjoimassa sen puolesta, että talviolympialaiset 1980 järjestettäisiin Lake Placidissa.[1] Vuonna 2001 hän osallistui soihtuviestiin kuljettamalla sitä Lake Placidin olympialaisten pikaluisteluradalla,[2] jossa itsekin oli voittanut kultamitalinsa.
Shean poika Jim Shea kilpaili maastohiihdossa Innsbruckin olympialaisissa 1964. 70 vuotta Jack Shean kultamitalijuhlien jälkeen hänen pojanpoikansa, skeleton-kelkkailija Jim Shea Jr., lausui olympiavalan 2002 Salt Lake Cityn olympialaisten avajaisissa ja voitti kultaa lajissaan.[1]
Shea eli 91-vuotiaaksi. Hän kuoli 22. tammikuuta 2002 auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin vain muutamaa viikkoa ennen Salt Lake Cityn olympialaisia.[1][2] Vuonna 2000 Yhdysvaltain pikaluisteluliitto julkisti Jack Shea -palkinnon.
Lähteet
- Jack Shea Skateresults-tietokannassa (Arkistoitu versio) (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e f Jack Shea olympedia.org. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Winter Olympic hero dies 22.1.2002. BBC. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jack Shea Wikimedia Commonsissa
- Jack Shea Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
- Shea USA:n olympiakomitean sivuilla (Arkistoitu versio) (englanniksi)
Miesten 500 metrin pikaluistelun olympiavoittajat
| 1924: Charles Jewtraw | 1928: Bernt Evensen / Clas Thunberg | 1932: Jack Shea | 1936: Ivar Ballangrud | 1948: Finn Helgesen | 1952: Kenneth Henry | 1956: Jevgeni Grišin | 1960: Jevgeni Grišin | 1964: Terry McDermott | 1968: Erhard Keller | 1972: Erhard Keller | 1976: Jevgeni Kulikov | 1980: Eric Heiden | 1984: Sergei Fokitšev | 1988: Uwe-Jens Mey | 1992: Uwe-Jens Mey | 1994: Aleksandr Golubev | 1998: Hiroyasu Shimizu | 2002: Casey FitzRandolph | 2006: Joey Cheek | 2010: Mo Tae-bum | 2014: Michel Mulder | 2018: Håvard Holmefjord Lorentzen | 2022: Gao Tingyu |
Miesten 1 500 metrin pikaluistelun olympiavoittajat
| 1924: Clas Thunberg | 1928: Clas Thunberg | 1932: Jack Shea | 1936: Charles Mathiesen | 1948: Sverre Farstad | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Jevgeni Grišin / Juri Mihailov | 1960: Roald Aas / Jevgeni Grišin | 1964: Ants Antson | 1968: Kees Verkerk | 1972: Ard Schenk | 1976: Jan Egil Storholt | 1980: Eric Heiden | 1984: Gaétan Boucher | 1988: André Hoffmann | 1992: Johann Olav Koss | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Ådne Søndrål | 2002: Derek Parra | 2006: Enrico Fabris | 2010: Mark Tuitert | 2014: Zbigniew Bródka | 2018: Kjeld Nuis | 2022: Kjeld Nuis |
| ||||||||||
