Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1938

1938 FIFA World Cup
Coupe du Monde 1938
Joukkueet 15
  35 karsijasta
Isäntämaa  Ranska
Ajankohta 4.–19. kesäkuuta 1938
Mitalistit
– Kultaa  Italia
– Hopeaa  Unkari
– Pronssia  Brasilia
Ottelut 18
Maalit 84 (4,67 ottelua kohti)
Yleisö 374, 835 (20 872 ottelua kohti)
Maalintekijä Leônidas (7 maalia)
← 1934 1950 →
Infobox OK

Vuoden 1938 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Ranskassa. Kyseessä oli jalkapallohistorian kolmas MM-turnaus. Päätös kisojen järjestämisestä Ranskassa aiheutti suuttumusta Etelä-Amerikassa, sillä edellinen MM-turnaus järjestettiin Italiassa ja FIFA rikkoi näin omia periaatteitaan turnauksen vuorottelusta mantereiden välillä. Protestiksi sekä Argentiina että Uruguay jättäytyivät pois kisoista.[1]

Vuoden 1938 turnauksessa sovellettiin ensimmäistä kertaa käytäntöä, että sekä isäntämaa ja hallitseva mestari pääsivät automaattisesti kisoihin ilman karsintoja. Karsintojen kautta turnaukseen selviytyi 14 maata, mutta selviytyneistä maista Itävalta jäi kisoista pois, sillä maa liitettiin Saksaan keväällä 1938. Turnaus pelattiin cup-muotoisena kilpailuna ja Itävallan poisjäännin vuoksi sen avausvastustaja Ruotsi pääsi suoraan puolivälieriin.[1][2]

Turnauksen loppuottelussa kohtasivat Italia ja Unkari. Unkari eteni loppuotteluun suhteellisen helposti selvästi heikompia vastustajia vastaan. Italian tie finaaliin taas oli vaikeampi. Joka tapauksessa finaalissa kohtasivat kuitenkin kaksi aikakauden suurvaltaa. Vahvimpana haastajana maille oli nouseva jalkapallomahti Brasilia, joka hävisi oman välieräottelunsa Italialle. Brasilia saavutti turnauksessa pronssimitalit kukistamalla pronssiottelussa Ruotsin. Pariisissa pelatun loppuottelun voitti Italia maalein 4–2 ja maa onnistui näin uusimaan neljän vuoden takaisen maailmanmestaruutensa. Seuraavan kerran jalkapallon MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1950, toisen maailmansodan katkaistessa kansainvälisen jalkapallotoiminnan.[3][4]

Järjestelyt

Vuoden 1938 MM-turnauksen aikoihin elettiin epävakaita aikoja ja toisen maailmansodan uhka leijui Euroopan yllä. Espanjan sisällissota oli käynnissä, Hitlerin Saksa laajensi salakavalasti alueitaan ja Italiassa hallitsi Mussolinin totalitarismi.[5][6] Turnaukseen osallistuneista kahdestatoista Euroopan maista viisi oli demokraattisia ja lopuissa seitsemässä oli vallassa joko fasistinen tai autoritäärinen hallinto. FIFA päätti myöntää kisaisännyyden Ranskalle, joka vaikutti vapauden linnakkeelta moneen muuhun maahan verrattuna. Valinta oli myös kiistanalainen, sillä FIFA ei näin noudattanut omia periaatteitaan ja vuorotellut kisaisännyyttä Euroopan ja Etelä-Amerikan välillä. FIFA oli kuitenkin vahvasti eurooppalaisten hallinnassa ja vuorotteluperiaatetta ei huomioitu. Kisaisännyyttä havitteli myös Argentiina, joka päätti jäädä protestiksi pois kisoista.[1]

Karsinnat

Isäntämaa Ranska ja hallitseva mestari Italia pääsivät automaattisesti turnaukseen. Muiden maiden oli ensin läpäistävä karsinnat.[7] Karsinnoissa nähtiin useita luovutuksia ja poisjääntejä, jolloin osa joukkueista läpäisi karsinnat pelaamatta otteluakaan. Etelä-Amerikan karsinnoissa ei pelattu yhtään ottelua, sillä Uruguay ja Argentiina päättivät jättää kisat väliin. Brasilia pääsi näin ollen kisoihin ilmaiseksi.[7][1] Pohjois- ja Keski-Amerikan maista turnaukseen selvityi suoraan Kuuba, sillä aiemmin kisoihin osallistuneet, Meksiko ja Yhdysvallat vetäytyivät monien muiden maiden tapaan karsinnoista.[7][1]

Aasian karsintojen kahdesta osallistujamaasta Japani luopui karsinnoista Kiinan-Japanin sodan vuoksi ja Alankomaiden Itä-Intia jäi ilman karsintavastustajaa. FIFA päätti että Alankomaiden Itä-Intian tulisi pelata karsintaottelu Yhdysvaltoja vastaan, mutta myös Yhdysvaltojen vetäydyttyä Alankomaiden Itä-Intia selviytyi otteluitta turnaukseen.[7][1][8] Euroopassa karsintaotteluita sentään pelattiin. Euroopan maista turnaukseen selviytyi karsintojen kautta 12 maata. Ilmaiseksi MM-turnaukseen selviytyi Romania, jonka karsintavastustaja Egypti, jonka myös piti alun perin osallistua Euroopan karsintoihin, luopui karsinnoista.[7]

Joukkueet

Katso myös: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1938 kokoonpanot
MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Ennen turnauksen alkua suurin suosikki maailmanmestariksi oli Italia. Isäntämaa Ranska ei lukeutunut turnauksen suosikkeihin. Suurimpina Italian haastajina pidettiin Unkaria, Tšekkoslovakiaa, Saksaa ja Itävaltaa.[1]

Muutamaa kuukautta ennen kisoja tapahtui kuitenkin kisoja järisyttänyt mullistus, kun Hitler liitti Itävallan kolmanteen valtakuntaan. Saksan ja Itävallan maajoukkueet yhdistettiin, jolloin turnaukseen tuli yhden joukkueen vajaus. FIFA tarjosi paikkaa Englannille, joka ei kuitenkaan halunnut ottaa paikkaa vastaan.[1] Itävallan ja Saksan yhdistynyt joukkue päätettiin muodostaa siten että puolet joukkueesta olisi saksalaisia ja puolet itävaltalaisia. Monet itävaltalaispelaajat, kuten suurimpiin tähtiin kuulunut Matthias Sindelar, olivat haluttomia edustamaan kisoissa Saksaa ja jättivät turnauksen väliin.[2]

Itävallan poisjäännin vuoksi kisoihin osallistui 15 joukkuetta:[2]

Stadionit

Turnauksen ottelut pelattiin kymmenessä kaupungissa yhdeksällä stadionilla.[9] Pyöräily nautti Ranskassa suurta kansansuosiota ja stadioneista neljä toimi myös velodromeina.[1] Koska Ruotsin ja Itävallan välinen ottelu jäi pelaamatta, Lyonissa ei pelattu yhtään ottelua. Loppuottelun pelipaikka oli Pariisin Stade Olympique de Colombes, jonka katsojakapasiteetti oli 60 000.[9]

Pariisi Marseille
Stade Olympique de Colombes Parc des Princes Stade Vélodrome
Kapasiteetti: 60,000 Kapasiteetti: 48,712 Kapasiteetti: 48,000
Lyon Toulouse Bordeaux
Stade Gerland
 Stade Chapou Parc Lescure
Kapasiteetti: 40,500 Kapasiteetti: 35,472 Kapasiteetti: 34,694
Strasbourg Le Havre Reims Lille Antibes
Stade de la Meinau Stade Municipal Vélodrome Municipal Stade Victor Boucquey Stade du Fort Carré
Kapasiteetti: 30,000 Kapasiteetti: 22,000 Kapasiteetti: 21,684 Kapasiteetti: 15,000 Kapasiteetti: 7,000

Ottelut

Brasilia-Puola.
Hollanti-Tšekkoslovakia.

Turnaus pelattiin cup-muotoisena, aivan kuten neljä vuotta aiemminkin. Loppuotteluun päästäkseen joukkueen piti ensin selvittää kolme ottelukierrosta. Teoriassa oli mahdollista että mestaruus olisi jaettu kahden maan kesken, sillä FIFA muutti turnausformaattia siten, että tasapelin sattuessa pelattiin jatkoaika ja sen jälkeen uusintaottelu mikäli ottelu on edelleen tasan. Mikäli uusintaottelun jälkeenkin ottelu on edelleen tasan, mestaruus jaettasiin. [10]

Ensimmäinen kierros

Turnauksen avausottelu pelattiin 4. kesäkuuta. Avausottelussa Sepp Herbergerin valmentama Saksa kohtasi Sveitsin. Itävaltalaisista ja saksalaisista koostuneen Saksan joukkueen turnaus oli jo tuomittu epäonnistumaan. Valmistautumisaika turnaukseen anschlussin jälkeen oli lyhyt. Joukkue ei ollut yhtenäinen, eikä itävaltalaispelaajilla ollut kiinnostusta muuttaa omaa totuttua pelitapaansa saksalaisemmaksi. Avausottelussa Parc des Princesillä Saksan joukkue sai osakseen yleisön vihellyskonsertin pelaajien kohotettua kätensä natsitervehdykseen. Ottelussa Karl Rappanin valmentama Sveitsi puolusti 1-1 tasapelin, mikä tiesi uusintaottelua viisi päivää myöhemmin. Saksa meni ottelussa kahden maalin johtoon, mutta toisen puoliajan aikana Sveitsi kiri epäyhtenäisen Saksan joukkueen ohi ja voitti ottelun maalein 4-2. Ranskalaisyleisö hurrasi Sveitsin joukkueelle näiden lähetettyä Suur-Saksan joukkueen turnauksesta. Herberger syytti tappiosta itävaltalaispelaajien asennetta.[2][11]

Ensimmäisen kierroksen suurin yllätys nähtiin Romanian ja Kuuban välisessä otteluparissa. Vastustajien vetäytyessä karsinnoista turnaukseen ilman karsintaotteluita päässyt Kuuban joukkue oli eurooppalaisille tuntematon. Kuuba ei ollut myöskään pelannut ainoatakaan jalkapallomaaottelua kolmeen vuoteen. Romanian joukkue ei lukeutunut ennakkoasetemissa kisojen parhaisiin, mutta eurooppalaisjoukkueen ajateltiin menevän otteluparista helposti jatkoon. Kävi kuitenkin toisin, ensimmäinen osaottelu päättyi jatkoajankin jälkeen tasatulokseen 3-3, jolloin mentiin uusintaotteluun. Kolme päivää myöhemmin pelatussa uusintaottelussa Kuuba yllätti Romanian maalein 2-1 ja eteni kaikkien yllätykseksi kahdeksan parhaan joukkoon.[12][13]

Kuuban tavoin turnaukseen ilman karsintoja selviytyi Alankomaiden Itä-Intia. Sen joukkue oli koottu yksinomaan Jaavan saarella asuvista pelaajista. Alankomaiden Itä-Intian taso oli kuitenkin kaukana maailman kärkimaista ja aikakauden huippumaihin kuulunut Unkari voitti ottelun voimiaankin säästellen maalein 6-0.[8]

Turnauksen mestarisuosikki Italia sen sijaan joutui koville ensimmäisen kierroksen ottelussaan Norjaa vastaan. Asbjørn Halvorsenin valmentama Norjan joukkue tiedettiin hyväksi, se oli vuoden 1936 Berliinin olympiaturnauksessa saavuttanut pronssimitalit ja se oli kyennyt tasaväkisiin koitoksiin Euroopan huippumaita vastaan. Ottelu muodostui jännitysnäytelmäksi, Italia meni heti alussa johtoon ja hurjan painostuksen jälkeen norjalaiset tasoittivat ottelun 83. minuutilla. Ottelu eteni jatkoajalle, missä Italian Silvio Piola onnistui viimeistelemään jatkoajan ainoaksi jääneen osuman.[14][11] Vuoden 1938 MM-turnauksen jälkeen Norja jäi vuosikymmeniksi maailman huippumaiden varjoon. Saksa Miehitti Norjan vuonna 1940 ja norjalaiset julistivat protestiksi urheilun boikottiin.[14]

Brasilia ei vielä lukeutunut turnauksen suosikkeihin, mutta se oli saavuttamassa jo huippumaita. Brasilia oli osallistunut myös kahteen aiempaan MM-turnaukseen, mutta Ranskan kisoissa sillä oli ensimmäistä kertaa mukana paras mahdollinen joukkue. Turnauksen ensimmäisellä kierroksella Brasilia kohtasi Puolan. Ottelusta tuli kahden pelaajan näytös, Puolan Ernst Wilimovski ja Brasilian Leônidas hallitsivat kenttätapahtumia. Varsinainen peliaika päättyi tasatulokseen 4-4 ja ottelua jatkettiin jatkoajalla, missä Leônidas viimeisteli kaksi ja Wilimovski yhden osuman. Brasilia eteni kahdeksan parhaan joukkoon.[15][13]

Turnauksen isäntämaa Ranska ei vielä lukeutunut maailman huippumaihin. Se kohtasi Pariisissa pelatussa avausottelussaan Belgian. Ranska siirtyi ottelussa johtoon jo 40 sekunnin pelin jälkeen ja johto piti loppuun asti, Ranska voitti maalein 3-1.[16] Tšekkoslovakian joukkue oli yksi aikakauden vahvimmista. Se joutui kuitenkin ensimmäisen kierroksen ottelussaan tiukoille Alankomaita vastaan ja ottelu venyi jatkoajalle, mistä tšekkoslovakialaiset lopulta etenivät odotetusti jatkoon 3-0 voitolla.[16]

Puolivälierät

Unkari-Sveitsi.
Ruotsi-Kuuba.

Ruotsi pääsi pelaamaan avausottelunsa vasta toisella kierroksella, missä se sai vastaansa Kuuban. Ruotsalaisilla ei ollut ottelussa suuriakaan vaikeuksia, eikä voittajasta ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Ruotsi eteni välieriin 8-0 voitolla.[12] Myöskään Unkari ei antanut puolivälieräottelussa Sveitsille juuri mahdollisuuksia, vaikka loppulukemat pysyivätkin tasaisina Sveitsin sitkeän puolustuksen ansiosta.[8]

Tšekkoslovakia ja Brasilia sen sijaan kamppailivat välieriin pääsystä tapahtumarikkaan ottelun ja jatkoonmenijä selvisi vasta uusintaottelun jälkeen. Joukkueiden väliset ottelut on tunnettu Bordeaux'n taisteluna, jossa keinoja ei kaihdettu. Brasilialaiset yrittivät kaikin keinoin saada pidettyä Tšekkoslovakian Oldrich Nejedlý aisoissa. Brasilian Zeze ajettiin kentältä jo 11 minuutin kohdalla tämän potkaistua Nejedlýä, mutta otteet kentällä vain kovenivat. Väkivaltaiseksi muuttuneen ottelun ensimmäisellä puoliajalla ajettiin ulos vielä kaksi brasilialaista ja yksi tšekkoslovakialainen pelaaja. Maalejakin tehtiin, ensin Brasilian Leônidas siirsi brassit taukojohtoon, mutta toisella puoliajalla Nejedlý tasoitti rangaistuspotkusta. 1-1 jäi myös ottelun lopputulokseksi. Nejedlý mursi ottelussa jalkansa ja Tšekkoslovakian maalivahti František Plánička kätensä.[15][17] Joukkueet kohtasivat toisensa jälleen uusintaottelussa kahden päivän kuluttua, mutta kokoonpanot olivat täysin erilaiset kuin ensimmäisessä ottelussa; Brasilia vaihtoi otteluun yhdeksän ja Tšekkoslovakia viisi. Brasilia oli niin varma voitostaan, että osa pelaajista oli jo lähetetty Marseilleen odottamaan välieräottelua.[17] Tällä kertaa keskityttiin enemmän pelaamiseen ja nähtiin hyvää jalkapalloa. Ensimmäisen maalin teki Vlastimil Kopecký ensimmäisellä puoliajalla. Toisella puoliajalla brasilialaisten taito osoittautui kuitenkin Tšekkoslovakialle liian kovaksi. Leônidas iski maalin 57. ja Roberto 62. minuutilla ja veivät brassit johtoon, joka säilyi ottelun loppuun saakka.[15][17]

Isäntämaa Ranska kohtasi Pariisissa omassa puolivälieräottelussaan pahimman mahdollisen vastustajan Italian. Ranskassa eläteltiin kuitenkin toiveita välieriin selvitymisestä. Koska molempien joukkueiden pelipaidan väri oli sininen, toisen oli vaihdettava. Arvonnan perusteella Italian oli vaihdettava ja se pelasi ottelunsa mustissa paidoissa, mikä kytkeytyi vahvasti fasistien mustaan tunnusväriin. Mustapaitaiset italialaiset joutuivat vihamielisen kotiyleisön hampaisiin. Ottelun alussa Italia siirtyi johtoon 9. minuutilla, mutta kotiyleisön riemuksi Ranska onnistui tasoituksessa heti perään. Ensimmäisellä puoliajalla ei enempää maaleja nähty. Toisella puoliajalla Italian Silvio Piola iski kaksi maalia ja tämän jälkeen italialaiset puolustivat johtoaan taitavasti ja aina tilaisuuden tullen onnistuivat rakentamaan vaarallisia vastahyökkäyksiä. Ranska ei enää kyennyt maalintekoon ja Italia eteni 3-1 voitolla välieriin. Ranskan putoaminen turnauksesta tarkoitti myös sitä, että ensimmäistä kertaa MM-turnauksen historiassa maailmanmestaruutta ei voita isäntämaa.[16][18]

Välierät

Puoli-ilmaiseksi välieriin selvinnyt Ruotsi kohtasi Pariisissa pelatussa välierässä Unkarin. Unkari oli myös päässyt välieriin helpohkosti, mutta Ruotsin selviytyminen välieriin vain yhden ottelun pelanneena on yksi MM-historian erikoisuuksista. Ruotsalaiset olivat kuitenkin ennakkoasetelmien mukaan selvästi Unkaria heikompi joukkue, eikä heidän voittoonsa juuri uskottu. Ruotsi meni ottelussa johtoon jo ensimmäisellä minuutilla Arne Nybergin viimeistelemällä maalilla, mutta lopulta Ruotsilla ei juuri ollut mahdollisuuksia Unkaria vastaan. Ruotsalaiset eivät kyennet pysäyttämään Unkarin György Sárosin ja Gyula Zsengellérin muodostamaa huippukaksikkoa ja Unkari karkasi jo ensimmäisellä puoliajalla kahden maalin johtoon. Toisella puoliajalla Unkari viimeisteli loppulukemiksi 5-1. Kenttätapahtumiin nähden maaliero olisi voinut olla suurempikin. Unkari selviytyi ensimmäistä kertaa MM-finaaliin ja sen tie sinne oli ollut suhteellisen helppo.[19][20]

Toinen välieräottelu pelattiin Marseillessa Italian ja Brasilian välillä. Brasilialaiset pelasivat ennen ottelua psykologista peliä ja lähettivät jo Italian valmentajalle Vittorio Pozzolle pääsylipun finaaliin. Brasilia ei peluttanut ottelussa myöskään tähtipelaaja Leônidasa ja selitys kuului että häntä säästellään finaaliin, vaikka tämä oli tosiasiassa loukkaantunut. Todellisuus oli kuitenkin toinen, eikä brassien dominointia ottelussa nähty, pikemminkin päinvastoin. Ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana, mutta toisen puoliajan alussa alkoi tapahtua. Italia siirtyi Gino Colaussin maalilla johtoon 51. minuutilla. Pian tämän jälkeen sama mies oli uudelleen maalipaikassa, mutta hänet kaadettiin rangaistuspotkun arvoisesti. Giuseppe Meazza siirsi pilkulta Italian kahden maalin johtoon. Brasilian Romeu kaunisteli loppulukemiksi 2-1 ottelun 87. minuutilla. Italia eteni loppuotteluun, kuten se oli tehnyt kotikisoissaan neljä vuotta aiemminkin ja Brasilialla oli edessään pronssiottelu Ruotsia vastaan.[21][22]

Pronssiottelu

Turnauksen pronssiottelu pelattiin Bordeaux'ssa Ruotsin ja Brasilian välillä. Brasilialle pronssiotteluun joutuminen oli suurempi pettymys kuin Ruotsille. Ruotsalaiset siirtyivätkin ensimmäisellä puoliajalla kahden maalin johtoon, mutta Brasilia kuitenkin kokosi itsensä ja voitti ottelun maalein 4-2. Leônidas viimeisteli kaksi maalia ja varmisti itselleen turnauksen maalikuninkuuden. Pronssimitalit eivät olleet brasseille sitä mitä he olivat kisoista tulleet hakemaan, mutta turnaus osoitti sen, että jalkapallomaailman huipulle oli tullut uusi maa.[21]

Loppuottelu

György Sárosi viimeisteli loppuottelussa Unkarin toisen maalin.

Loppuottelun pelipaikkana oli Pariisin Stade Olympique de Colombes. Italia eteni loppuotteluun tällä kertaa tyylikkäästi, toisin kuin oli käynyt neljä vuotta aiemmin, ja kokonaan urheilullisin ansioin, eikä italialaisten kykyjä enää käynyt kiistäminen. Italialla oli riveissään neljän vuoden takaisista maailmanmestareista enää Giuseppe Meazza ja Giovanni Ferrari, sekä varamiehenä ollut Eraldo Monzeglio. Eteläamerikkalaistaustaiset pelaajat olivat jättäneet fasistisen Italian ja palanneet Etelä-Amerikkaan, sillä heitä oli uhannut lähetys Abessinian sotaan.[3]

Italian loppuotteluvastustaja Unkari oli edennyt loppuotteluun helpomman kaavan mukaan kuin Italia. Suurimpana tähtenään Unkarilla oli György Sárosi, minkä myös Italian valmentaja Vittorio Pozzo oli huomioinut. Hän asetti Sárosin vartijaksi Miguel Andreolon, jonka tehtävänä oli estää Sárosin aikeet.[4] Loppuottelusta muodostui kahden aikakauden huippujoukkueen näytös. Italia oli ottelun alussa askeleen unkarilaisia edellä ja se siirtyi. Gino Colaussin maalilla johtoon ottelun 6. minuutilla. Unkarin Pál Titkos tasoitti ottelun pian tämän jälkeen, mutta Silvio Piola siirsi Italian taas johtoon ottelun 16. minuutilla. Johtonsa turvin Italia alkoi panostaa vastahyökkäyksiin, mikä toi tulosta vielä ennen puoliaikaa Colaussin iskiessä taukotilanteeksi 3-1. Italian kahden maalin taukojohto tiesi sitä että Unkarin oli hyökättävä riskeistä välittämättä, Italian keskittyessä puolustamaan. Sárosi nosti Unkarin toiveita kaventamalla 70 minuutilla, mutta Italian Piola murskasi unkarilaisten haaveet mestaruudesta viimeistelemällä loppulukemiksi 4-2 ottelun 82. minuutilla. [3][4]

Italia saavutti Ranskan MM-turnauksessa toisen perättäisen maailmanmestaruutensa. Pitkään oli liikkellä huhuja, jonka mukaan Mussolini olisi ennen finaalia uhannut Italian pelaajia ankaralla rangaistuksella, mikäli voittoa ei tulisi. Viestin todenperäisyydestä ei ole takeita, mutta sillä tuskin olisi ollut muuta kuin kuvaannollista merkitystä. Unkarilaiset olivat kuitenkin myös kuulleet mahdollisesta uhkauksesta ja Antal Szabó totesi unkarilaisten pelastaneen italialaispelaajat. Miten tahansa asianlaita onkin, selkein tosiasia oli, että Italia oli vuosikymmenen todellinen mahtimaa kansainvälisessä jalkapallossa. Italian joukkue oli nuori, mutta koskaan ei selvinnyt miten he olisivat jatkossa pärjänneet kansainvälisillä kentillä; neljän vuoden päästä maailmanmestaruudesta ei pelattu toisen maailmansodan keskeyttäessä kansainvälisen jalkapallotoiminnan.[3]

Tulokset

Ensimmäinen kierros

4. kesäkuuta 1938 Sveitsi  1 – 1 (ja.)  Saksa Parc des Princes, Pariisi
17:00
Abegglen Maali 19' (1-1, 1-1)
Pöytäkirja 		Maali 70' Gauchel Yleisömäärä: 27 152
Tuomari: John Langenus (Belgia)
5. kesäkuuta 1938 Brasilia  6 – 5 (ja.)  Puola Stade de la Meinau, Strasbourg
17:00
Leônidas Maali 18', 93', 104'
Romeu Maali 25'
Perácio Maali 44', 71' 		(4-4, 3-1)
Pöytäkirja 		[Friedrich Scherfke Yleisömäärä: 13 452
Tuomari: Ivan Eklind (Ruotsi)
5. kesäkuuta 1938 Tšekkoslovakia  3 – 0 (ja.)  Alankomaat Stade Municipal, Le Havre
18:30
Koštálek Maali 93'
Zeman Maali 111'
Nejedlý Maali 118' 		Pöytäkirja Yleisömäärä: 11 000
Tuomari: Lucien Leclercq (Ranska)
5. kesäkuuta 1938 Unkari  6 – 0  Alankomaiden Itä-Intia Velodrome Municipale, Reims
17:00
Kohut Maali 13'
Toldi Maali 15'
Sárosi Maali 28', 89'
Zsengellér Maali 35', 76' 		(4-0)
Pöytäkirja 		Yleisömäärä: 9 000
Tuomari: Roger Conrie (Ranska)
5. kesäkuuta 1938 Kuuba  3 – 3 (ja.)  Romania Stade Chapou, Toulouse
17:00
Socorro Maali 44', 103'
Magriñá Maali 69' 		(2-2, 1-1)
Pöytäkirja 		Bindea Maali 35'
Barátky Maali 88'
Dobay Maali 105' 		Yleisömäärä: 7 000
Tuomari: Giuseppe Scarpi (Italia)
5. kesäkuuta 1938 Italia  3 – 1 (ja.)  Norja Stade Vélodrome, Marseille
17:00
Ferraris Maali 2'
Piola Maali 94' 		(1-1, 1-0)
Pöytäkirja 		Brustad Maali 83' Yleisömäärä: 19 000
Tuomari: Alois Beranek (Saksa)
5. kesäkuuta 1938 Ranska  3 – 1  Belgia Stade Olympique de Colombes, Pariisi
17:00
Veinante Maali 1'
Nicolas Maali 16', 69' 		(2-1)
Pöytäkirja 		Isemborghs Maali 38' Yleisömäärä: 30 454
Tuomari: Hans Wüthrich (Sveitsi)
5. kesäkuuta 1938 Ruotsi  luov.  Itävalta Stade de Gerland, Lyon

Uusintaottelut

9. kesäkuuta 1938 Sveitsi  4 – 2  Saksa
18:00
Walaschek Maali 42'
Bickel Maali 64'
Abegglen Maali 75', 78' 		(1-2)
Pöytäkirja 		Hahnemann Maali 8'
Lörtscher Maali 22' (om.) 		Yleisömäärä: 20 025
Tuomari: Ivan Eklind (Ruotsi)
9. kesäkuuta 1938 Kuuba  2 – 1  Romania Stade Chapou, Toulouse
18:00
Socorro Maali 51'
Fernández Maali 57' 		(0-1)
Pöytäkirja 		Dobay Maali 35' Yleisömäärä: 8 000
Tuomari: Alfred Birlem (Saksa)

Puolivälierät

12. kesäkuuta 1938 Unkari  2 – 0  Sveitsi Stade Victor Boucquey, Lille
17:00
Sárosi Maali 40'
Zsengellér Maali 89' 		(1-0)
Pöytäkirja 		Yleisömäärä: 15 000
Tuomari: Barlassina Rinaldo (Italia)
12. kesäkuuta 1938 Ruotsi  8–0  Kuuba Stade du Fort Carré, Antibes
17:00
H. Andersson Maali 9', 81', 89'
Wetterström Maali 22', 37', 44'
Keller Maali 80'
Arne Nyberg Maali 84' 		(4–0)
Pöytäkirja 		Yleisömäärä: 7 000
Tuomari: Gustav Krist (Tšekkoslovakia)
12. kesäkuuta 1938 Brasilia  1 – 1 (j.a.)  Tšekkoslovakia Parc Lescure, Bordeaux
17:00
Leônidas Maali 30' (1-1, 1-0)
Pöytäkirja 		Nejedlý Maali 65' (rp.) Yleisömäärä: 22 021
Tuomari: Pál von Hertzka (Unkari)
12. kesäkuuta 1938 Italia  3 – 1  Ranska Stade Olympique de Colombes, Pariisi
17:00
Colaussi Maali 9'
Piola Maali 51', 72' 		(1-1)
Pöytäkirja 		Heisserer Maali 10' Yleisömäärä: 58 455
Tuomari: Louis Baert (Belgia)

Uusintaottelu

14. kesäkuuta 1938 Brasilia  2 – 1  Tšekkoslovakia Parc Lescure, Bordeaux
18:00
Leônidas Maali 57'
Roberto Maali 62' 		(0-1)
Pöytäkirja 		Kopecký Maali 25' Yleisömäärä: 18 141
Tuomari: Louis Baert (Belgia)

Välierät

16. kesäkuuta 1938 Unkari  5 – 1  Ruotsi Parc des Princes, Pariisi
18:00
Jacobsson Maali 19' (om.)
Titkos Maali 37'
Zsengellér Maali 39', 85'
Sárosi Maali 65' 		(3-1)
Pöytäkirja 		Nyberg Maali 1' Yleisömäärä: 20 000
Tuomari: Lucien Leclercq (Ranska)
16. kesäkuuta 1938 Italia  2 – 1  Brasilia Stade Vélodrome, Marseille
18:00
Colaussi Maali 51'
Meazza Maali 60' (rp.) 		(0-0)
Pöytäkirja 		Romeu Maali 87' Yleisömäärä: 33 000
Tuomari: Hans Wüthrich (Sveitsi)

Pronssiottelu

19. kesäkuuta 1938 Brasilia  4 – 2  Ruotsi Parc Lescure, Bordeaux
17:00
Romeu Maali 44'
Leônidas Maali 63', 74'
Perácio Maali 80' 		(1-2)
Pöytäkirja 		Jonasson Maali 28'
Nyberg Maali 38' 		Yleisömäärä: 12 000
Tuomari: John Langenus (Belgia)

Loppuottelu

19. kesäkuuta 1938 Italia  4 – 2  Unkari Stade Olympique de Colombes,Pariisi
17:00
Colaussi Maali 6', 35'
Piola Maali 16', 82' 		(3-1)
Pöytäkirja 		Titkos Maali 8'
Sárosi Maali 70' 		Yleisömäärä: 45 000
Tuomari: Georges Capdeville (Ranska)

Maalintekijä

Brasilian Leônidas oli turnauksen paras maalintekijä seitsemällä maalillaan. Kaikkiaan turnauksessa tehtiin 84 maalia ja yhteensä 42 pelaajaa onnustui maalinteossa. Eniten maaleja turnauksessa teki Unkarin joukkue, joka onnistui maalinteossa 15 kertaa.[23][24][25]

7 maalia
5 maalia
4 maalia
3 maalia
2 maalia
1 maali

  • Henri Isemborghs
  • Roberto
  • Tomás Fernández
  • José Magriñá
  • Vlastimil Kopecký
  • Josef Košťálek
  • Josef Zeman
  • Oscar Heisserer

  • Fryderyk Scherfke
  • Iuliu Barátky
  • Silviu Bindea
  • Tore Keller
  • Sven Jonasson
  • Alfred Bickel
  • Eugen Walaschek

oma maali
  • Sven Jacobsson (Unkaria vastaan)
  • Ernst Lörtscher (Saksaa vastaan)

Lähteet

  • Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  • FIFA World Football Museum: MM-Kisojen virallinen historia. Suomentanut Alanen, Anssi. Helsinki: FIFA World Football Museum, 2017. ISBN 978-951-1-32347-1.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Kuin taivasta koskettaisi, s. 58-59
  2. ↑ a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 59-61
  3. ↑ a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 71-73
  4. ↑ a b c MM-Kisojen virallinen historia, s. 46
  5. ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 57-58
  6. ↑ MM-Kisojen virallinen historia, s. 37
  7. ↑ a b c d e World Cup 1938 Qualifying RSSSF. Viitattu 12.3.2019. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 62-64
  9. ↑ a b World Cup 1938 footballhistory.org. Viitattu 12.3.2019. (englanniksi)
  10. ↑ MM-Kisojen virallinen historia, s. 38
  11. ↑ a b MM-Kisojen virallinen historia, s. 40
  12. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 61-62
  13. ↑ a b MM-Kisojen virallinen historia, s. 41
  14. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 64-65
  15. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 66-68
  16. ↑ a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 65-66
  17. ↑ a b c MM-Kisojen virallinen historia, s. 43
  18. ↑ MM-Kisojen virallinen historia, s. 42
  19. ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 68-69
  20. ↑ MM-Kisojen virallinen historia, s. 45
  21. ↑ a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 69-71
  22. ↑ MM-Kisojen virallinen historia, s. 44
  23. ↑ Awards FIFA. Arkistoitu 21.12.2018. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)
  24. ↑ Statistics FIFA. Arkistoitu 20.12.2018. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)
  25. ↑ World Cup 1938 Finals RSSSF. Viitattu 17.3.2019. (englanniksi)


  • n
  • k
  • m