Jatkuvien funktioiden väliarvolause

Jatkuvien funktioiden väliarvolause. Huomaa, että kuvassa c ei ole sup S, vaan kuvaa yleistä tapausta (jollakin c pätee f(c) = u).

Jatkuvien funktioiden väliarvolause on tärkeä lause analyysissa. Bolzanon lause on sen erikoistapaus.

Lause kuuluu seuraavasti: olkoon f : [ a , b ] R {\displaystyle f\colon [a,b]\to \mathbb {R} } jatkuva funktio suljetulta väliltä [ a , b ] {\displaystyle [a,b]} reaalilukujen joukolle R {\displaystyle \mathbb {R} } . Olkoon u {\displaystyle u} reaaliluku, joka toteuttaa ehdon f ( a ) < u < f ( b ) {\displaystyle f(a)<u<f(b)} tai f ( a ) > u > f ( b ) {\displaystyle f(a)>u>f(b)} . Tällöin jollekin välin [ a , b ] {\displaystyle [a,b]} pisteelle c {\displaystyle c} pätee f ( c ) = u {\displaystyle f(c)=u} .[1]

Jatkuvien funktioiden väliarvolause on intuitiivisesti itsestäänselvyys: jos esimerkiksi f on jatkuva funktio välillä [1, 2] ja sen arvot välin päätepisteissä ovat f(1) = 3 ja f(2) = 5, on f:n arvo 4 jossakin pisteiden 1 ja 2 välissä. Lauseen idea on yksinkertaisesti se, että jatkuva funktio voidaan piirtää nostamatta kynää paperista: jotta funktio voisi olla jatkuva, sen tulee yhdistää katkeamatta suorat y = 3 ja y = 5, jolloin sen on leikattava ainakin kerran suora y = 4.

Lause esitetään usein myös seuraavasti: jos jatkuvan funktion arvot suljetun välin päätepisteissä ovat erimerkkiset, on funktiolla tällä välillä ainakin yksi nollakohta. Tämä vastaa tapausta u = 0, ja sitä kutsutaan usein Bolzanon lauseeksi. Lause on nimetty matemaatikko Bernard Bolzanon mukaan. Toisaalta Bolzanon lauseella voidaan todistaa jatkuvien funktioiden väliarvolause tutkimalla funktiota g ( x ) = f ( x ) u {\displaystyle g(x)=f(x)-u} , jolloin g ( a ) = f ( a ) u < 0 {\displaystyle g(a)=f(a)-u<0} ja g ( b ) = f ( b ) u > 0 {\displaystyle g(b)=f(b)-u>0} . Tällöin Bolzanon lauseen nojalla on olemassa c [ a , b ] {\displaystyle c\in [a,b]} , jolla g ( c ) = 0 f ( c ) u = 0 f ( c ) = u {\displaystyle g(c)=0\iff f(c)-u=0\iff f(c)=u} .

Todistus

Todistetaan ensimmäinen tapaus f (a) < u < f (b). Tapauksen f (b) < u < f (a) todistus on samankaltainen tai voidaan palauttaa edelliseen tarkastelemalla funktiota g (x) = -f(x).

Olkoon S niiden välin [a, b] pisteiden joukko, joissa funktion arvo f(x) on pienempi tai yhtä suuri kuin u eli S = {x {\displaystyle \in } [a, b] : f(x) ≤ u}. Tällöin S on epätyhjä (koska a kuuluu siihen, f(a) < u) ja ylhäältä rajoitettu ylärajan ollessa b. Reaalilukujen täydellisyysaksiooman nojalla joukolla S on olemassa supremum eli pienin yläraja c = sup S. Väite: f (c) = u.

Oletetaan ensin, että f(c) > u. Silloin f(c) - u > 0. Koska funktio f on jatkuva eli lim x   c f ( x ) = f ( c ) {\displaystyle \lim _{x\to \ c}f(x)=f(c)} , on funktion raja-arvon määritelmän perusteella olemassa δ > 0 siten että | f(x) - f(c) | < f(c) - u aina kun | x - c | < δ. Mutta silloin voidaan ratkaista -( f(c ) - u) < f(x) - f(c) < f(c) - u eli f(x) > f(c) - ( f(c) - u ) = u aina kun | x - c | < δ, siis f (x) > u kaikille x {\displaystyle \in } ( c - δ, c + δ). Siten c - δ on joukon S yläraja, joka on pienempi kuin c, ristiriita (c ei nyt voi olla joukon S pienin yläraja).

Oletetaan seuraavaksi, että f(c) < u. Nyt u - f(c) > 0 ja jatkuvuuden nojalla on olemassa δ > 0 siten, että | f(x) - f(c) | < u - f(c) aina kun | x - c | < δ. Silloin -(u - f(c)) < f(x) - f(c) < u - f(c) eli f(x) < f(c) + (u - f (c)) = u kaikille x {\displaystyle \in } ( c - δ, c + δ). Siten on olemassa x > c, jolle f(x) < u, taas ristiriita c:n määritelmän kanssa (c ei nyt voikaan olla joukon S yläraja).

Koska ei voi olla f(c) < u eikä f(c) > u, tulee olla f(c) = u. □[2]

Lähteet

  1. Adams, Robert A.: ”1.4”, Calculus: A Complete Course, s. 82. Pearson: Adisson Wesley, 6. painos.
  2. Adams, Robert A.: ”Appendix III:Continuous Functions”, Calculus: A Complete Course, s. A-25. Pearson: Adisson Wesley, 6. painos.

Kirjallisuutta

  • Pitkäranta, Juhani: Calculus Fennicus – TKK:n 1. lukuvuoden laaja matematiikka (2000–2013) (pdf) Helsinki: Avoimet oppimateriaalit ry. ISBN 978-952-7010-12-9 ISBN 978-952-7010-6 (pdf).

Aiheesta muualla

  • Intermediate value Theorem – Bolzano Theorem