Jerusalemin kuningaskunta

Jerusalemin kuningaskunta oli 1100–1200-luvuilla olemassa ollut tärkein ristiretkivaltio. Se perustettiin ensimmäisen ristiretken yhteydessä.^[1]

Kuningaskunta syntyi, kun ristiretkeilijät valtasivat Jerusalemin vuonna 1099. Godefroy de Bouillon, jota olisi haluttu kuninkaaksi, kieltäytyi Jerusalemin kuninkaan tittelistä, mutta otti lopulta arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri. Godefroy kuoli seuraavana vuonna ja hänen veljellään, joka oli hänen seuraajansa, ei ollut mitään sitä vastaan, että hänestä tulisi Jerusalemin kuningas Balduin I (Balduinus I). Hänet kruunattiin kuninkaaksi jouluna 1100 Betlehemissä paavin annettua kruunaukselle hyväksyntänsä.

Baudouin I laajensi kuningaskuntaa valtaamalla Akkon, Sidonin ja Beirutin. Hänen alaisuuteensa kuuluivat myös Edessan kreivikunta (jonka hän oli itse perustanut), Antiokian ruhtinaskunta ja Tripolin kreivikunta. Laajimmillaan kuningaskunta oli vuoden 1153 jälkeen. Hallinnollisesti ja poliittisesti kuningaskunta oli hyvin hajanainen sen koostuessa lukuisista herruuspiireistä. Kuninkaan valta rajoittui käytännössä hänen omistamilleen maille. Poliittinen päätösvalta keskittyi kruununvasallien kokoukselle, Haute Cour, joka kokoontui tarpeen vaatiessa myös laajempana parlamenttina. Maaseudun oikeuskäytännöt jatkoivat vanhoja perinteitä; myös väestö oli leimallisesti paikallista. On arvioitu, että kuningaskunnassa oleskeli vain noin 700 eurooppalaista ritaria.

Vuodesta 1187 alkaen kuningaskunta alkoi pienentyä, aluksi sodassa kurdilaista sulttaani Saladinia vastaan.^[1] Vaikka 1190 osa aluemenetyksistä saatiin takaisin, ei kuningaskunta koskaan palautunut vanhaan laajuuteensa. Jerusalem kuuluikin kuningaskuntaan enää vain viidentoista vuoden ajan 1229–1244. Kuningaskuntaa heikensi myös Aasian kauppareittien kulun muuttuminen 1200-luvulla.

Kuningaskunta muuttui vain nimellisesti olemassa olevaksi Akkon valtauksen (18. toukokuuta 1291) myötä.

Jerusalemin kuninkaat ja kuningattaret

• Bouillonin Godefroy 1099–1100
• Balduin I 1100–1118
• Balduin II 1118–1131
• Fulk 1131–1143
• Balduin III 1143–1162
• Amalric I 1162–1174
• Balduin IV 1174–1185
• Balduin V 1185–1186
• Guy de Lusignan 1186–1192
• Jerusalem menetettiin vuonna 1187. Tämän jälkeen kuninkaat ovat vain nimellisiä.
• Isabella 1192–1205
  • ja Montferratin Konrad 1192
  • ja Champagnen kreivi Henrik II 1192–1197
  • ja Amalric II 1198–1205
• Montferratin Maria 1205–1212
• Briennen Juhana 1210–1212
• Jolanda 1212–1228
• keisari Fredrik II 1225–1228
• keisari Konrad IV 1228–1254
• Konradin 1254–1268
• Hugo I 1268–1284
• Sisilian kuningas Kaarle I 1277–1285
• Juhana II 1284–1285
• Henrik II 1285–1291^[2]

Tämän jälkeen kuninkaan titteli seurasi Aragonian kuninkuutta. Tämänhetkinen nimellinen Jerusalemin kuningas on Espanjan kuningas Felipe VI.^lähde?

Aikajana

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jerusalemin kuningaskunta Wikimedia Commonsissa