Köyhäinhoitolaki

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Köyhäinhoitolaki on nyttemmin kumottu laki, jossa köyhäinhoito Suomessa määriteltiin uudelleen. Köyhäinhoitolaki säädettiin vuonna 1922, ja se tuli voimaan 1923. Ennen lain säätämistä näitä asioita oli määritellyt muun muassa vaivaishoitolaki. Köyhäinhoitolain mukaan muun muassa kuntiin tuli perustaa köyhäinhoitolautakunta.

Köyhäinhoitolain 5 §:n mukaan myös työnantajalla oli velvollisuuksia vanhenevasta työntekijästä huolehtimisen suhteen:

"Jos työntekijä on ollut saman työantajan työssä taikka palvellut samassa liikkeessä tai yrityksessä vähintään kaksikymmentä vuotta ja sinä aikana tullut kivulloiseksi tahi muuten työhön kykenemättömäksi, ettei hän enää voi itseään elättämään, olkoon oikeutettu voimainsa mukaisesti työtä vastaan saamaan kuolinpäiväänsä asti elatuksensa työnantajan tahi, jos niin kohtuullisesti harkitaan, hänen perillisiltään tahi liikkeen tai yrityksen omistajalta." (Suora lainaus köyhäinhoitolaista)

Lain 36–38 §:ien perusteella köyhäinhoito kohdistettiin muun muassa (mieli)sairaisiin, avuntarpeessa oleviin henkilöihin, sokeisiin, kuuromykkiin, raajarikkoisiin, kaatuvatautisiin ja tylsämielisiin.

Aiheesta muualla

• Finlex Säädösmuutosten hakemisto: 145/1922
• Leena Paasivaara: Tavoitteet ja tosiasiallinen toiminta : suomalaisen vanhusten hoitotyön muotoutuminen monitasotarkastelussa 1930-luvulta 2000-luvulle Väitöskirja. Oulun yliopisto
• Heikki Myyryläinen: Vaivaishoidosta köyhäinhoitoon Internetix-materiaali Opit-ympäristöön 1999 (Archive.org)