Keksintö
Keksintö on olemassa olevan ongelman tai tarpeen uusi tai yllättävä ratkaisu joka on sovellettavissa käytäntöön.[1] Se on innovatiivinen esine, prosessi tai tekniikka ja usein keksintö perustuu jo olemassa olevan tekniikan uudenlaiseen soveltamiseen. Keksinnölle voidaan myöntää patentti, joka takaa keksijälle laillisen oikeuden keksintöönsä. Kyseessä on periaatteessa tuotekehityksen kaltainen toiminta tai osa sitä, mutta tuotekehitystä käytetään yleensä nimityksenä laajamittaisemmasta ja enemmän varsinaiseen tuotteen hyödyntämiseen keskittyvästä toiminnasta.
Keksintöjä
- Vetoketju
- Hakaneula
Naisten keksintöjä
Naisten keksimiä ovat muun muassa sirkkeli (1813), autonlämmitin (1893), tuulilasinpyyhkimet (1903), nykyaikainen tiskikone (Josephine Cochrane, 1887), sähköinen jääkaappi (Florence Parpart, 1914), radio-ohjauksen taajuushyppely (filmitähti Hedy Lamarr, 1942) ja astiankuivauskaappi (suomalainen Maiju Gebhard, 1945). [2]
Katso myös
- Innovaatio
- Keksijä
- Keksintösäätiö
Lähteet
Aiheesta muualla
- Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry
- Keksintösäätiö
- Esimerkkejä suomalaisista hyödynnetyistä keksinnöistä ja niiden keksijöistä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Elävä arkisto: Keksinnöt
Kirjallisuus
- Paukku, Timo: Kymmenen uutta ihmettä (Gaudeamus)