Kellosinilatva
| Kellosinilatva | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Sinilatvakasvit Polemoniaceae |
| Alaheimo: | Polemonioideae |
| Suku: | Sinilatvat Polemonium |
| Laji: | acutiflorum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Polemonium acutiflorum | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum) on sinikukkainen monivuotinen kasvi. Se voi kasvaa jopa 80 cm korkeaksi. Lehdissä on tavallisesti kahdeksan paria soikeita lehdyköitä. Se muistuttaa sukulaistaan lehtosinilatvaa, mutta kukat ovat suuremmat, ja alalehdissä on vähemmän lehdyköitä.[3]
Kellosinilatvaa tavataan luonnonvaraisena Lapissa, paikoin Siperiassa ja Alaskassa.[4]
Kellosinilatvaa kasvatetaan myös koristekasvina ja leikkokukaksi.[5]
Lähteet
- ↑ Maiz-Tome, L.: Polemonium acutiflorum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
- ↑ ITIS (englanniksi) Taksonomian lähde.
- ↑ Ahonen-Raassina et al.: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Lappblågull (Polemonium acutiflorum Willd.) 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 31.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Suomen Niittysiemen Oy (Arkistoitu – Internet Archive) (vanhentunut linkki)
Aiheesta muualla
- LuontoPortti: Kellosinilatva (Polemonium acutiflorum)
- United States Department of Agriculture (USDA): Polemonium acutiflorum (englanniksi)
|
