Kielisyrjintä

Kielisyrjintä, myös lingvisismi, on kielen tai sen variantin perusteella tapahtuvaa syrjintää. Tähän liittyvät vaikkapa ennakkoluulot tiettyä kieliryhmää kohtaan.

Termin ”lingvisismi” (engl. linguicism) kehitti suomalainen kielitieteilijä Tove Skutnabb-Kangas 1980-luvun puolessa välissä ja määritteli sen olevan ”ideologioita ja rakenteita, joita käytetään oikeuttamaan, toteuttamaan ja jäljittelemään epätasa-arvoinen vallan ja resurssien jako eri ryhmien välillä kieleen perustuen”.^[1]

Myös yksinomaan äidinkielisten puhujien keskuudessa esiintyy toisinaan kielisyrjintää esimerkiksi jotain tiettyä aksenttia kohtaan. Yhdysvalloissa voidaan esimerkiksi tietoisesti pyrkiä välttämään newyorkilaista aksenttia tai Kaliforniaan muuttanut texasilainen näyttelijä saattaa pyrkiä puhumaan englantia sanfransiscolaisella aksentilla.^[2].

Suomessa

Suomessa kielisyrjintä on ollut lailla kiellettyä vuodesta 2016 lähtien.^[3] Samana vuonna julkaistiin Åbo Akademin ja oikeusministeriön toteuttama Kielibarometri, jonka mukaan 45 prosenttia suomenruotsalaisista koki tulleensa syrjityksi kielensä takia. 40 prosenttia ruotsinkielisistä oli sitä mieltä, että asenteet muita kieliä puhuvia kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Suomenkielisten vastaajien keskuudessa tilanne oli päinvastainen: yli 50 prosenttia oli sitä mieltä, että asenteet ovat muuttuneet positiivisempaan suuntaan.^[4].

Saamelaislasten koulukodeissa saamelaiskielten käytöstä rangaistiin, vaikka suomalaistamispolitiikka ei koskaan ollut virallista.^[5]

Muualla maailmassa

Englannin kieli ja sen ylivalta

Englannin kielen laajan käytön vuoksi siihen liitetään monia ennakkoluuloja, ja ihmiset suosivat sellaista englantia, joka kuulostaa yksikielisen maan valkoisen asukkaan puhumalta. Esimerkiksi Nigeriassa ja Singaporessa, joissa kummassakin englanti on virallinen kieli, ihmiset pyrkivät puhumaan englantia brittiläisellä, amerikkalaisella tai australialaisella aksentilla, koska siihen liitetään ylenpalttisen positiivinen asenne. Afrikkalaisten, aasialaisten ja lähi-itäläisten puhumaa englantia sen sijaan karsastetaan.^[6].

Vuonna 2010 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta tehtiin kantelu, kun tiedekunta linjasi, että kurssien opetuskieli on englanti, mikäli kurssilla olisi yksikin vieraskielinen opiskelija. Professori Auli Hakulinen otti samassa yhteydessä kantaa yliopiston nimien kääntämiseen sanoen, että pelkkä englannin kielen käyttö ei nosta opetuksen ja tutkimuksen tasoa.^[7]

Ruotsinsuomalaiset

Ruotsinsuomalaisten keskuudessa suomen kielen käytön kieltäminen joissakin kouluissa on aiheuttanut närää, joka eskaloitui vuonna 2020 siihen, että joukko vanhempia haastoi Ruotsin valtion oikeuteen kielisyrjinnästä.^[8] Euroopan neuvosto on kehottanut Ruotsia kieltämään kielisyrjinnän lailla, mutta maan hallitus ei ole suhtautunut tähän kovinkaan myötämielisesti.^[9]

Kreolikielet

Kreolikieliin on historiallisesti liitetty negatiivinen leima. Kreolikielet ovat syntyneet siirtomaiden paikallisväestön ja siirtomaaisäntien kohtaamisesta.^[10] Esimerkiksi Haitin kreolia on pidetty vain huonona ranskana, vaikka kyseessä on aivan oma kielensä.^[11]

Lähteet