Kommunistinen vallankumous

Kommunistinen vallankumous on Karl Marxin (1818–1883) ja Friedrich Engelsin (1820–1895) kehittämään historiankäsitykseen eli historialliseen materialismiin perustuva tulevaisuuden tapahtuma, jossa yhteiskunta muuttuu sosialistiseksi ja myöhemmin kommunistiseksi. Sitä koskevaa teoriaa he kehittelivät ensimmäisen kerran käsikirjoituksessaan Saksalainen ideologia vuosina 1845-1846.^[1]

Marxin ja Engelsin mukaan kommunistinen vallankumous oli historiallisesti välttämätön seuraus tuotantovoimien kehityksestä kapitalismissa. Kapitalistiset tuotantosuhteet muuttuvat ajan myötä tuotantovoimien kehityksen kahleeksi. Samalla kapitalismi tuottaa uuden yhteiskuntaluokan, proletariaatin, omat haudankaivajansa. Kommunistisen tietoisuuden saavutettuaan proletariaatti aloittaa vallankumouksen ("proletariaatin vallankumous"), missä väestön suuri enemmistö kukistaa kapitalistiluokan ja heittää niskastaan "koko vanhan saastan" (den ganzen alten Dreck).^[2]

Vuonna 1848 Karl Marx ja Friedrich Engels tiivistivät Kommunistisessa manifestissa kommunistien poliittisen ohjelman kahteen sanaan: ”yksityisomistuksen lakkauttaminen”.^[3] Tavoite oli saavutettavissa ainoastaan väkivaltaisella vallankumouksella, jossa proletariaatti ottaa haltuunsa vallan valtioinstituution kautta.^[4]

Kommunistinen liike (erotukseksi sosiaalidemokratiasta) innoitti työväenluokan aseman parantamisesta kiinnostuneita ja useita kommunistisiksi kutsuttuja vallankumouksia tapahtui ja vielä useampia yritettiin 1900-luvulla. Mikään niistä ei noudattanut Marxin ja Engelsin teoriaa siitä, että vallankumoukset ovat seurausta tuotantovoimien joutumisesta ristiriitaan niiden kehitystä kuristavien tuotantosuhteiden kanssa.

Sosialismi ja kommunismi

Pääartikkeli: Sosialismi, Kommunismi

Käsitteet sosialismi ja kommunismi olivat pitkään vakiintumattomia.^[5] Vuonna 1875 Gothan ohjelman kritiikissä Marx jakoi tulevaisuuden yhteiskunnan kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe eli sosialismi merkitsi tuotantovälineiden yhteisomistusta, mutta kantoi yhä porvarillisen yhteiskunnan tuntomerkkejä. Siinä periaatteena olisi ”kukin kykyjensä mukaan, kullekin työnsä mukaan”. Tällöin tuloksena ei vielä ole täydellinen työn tuotteiden tasajako. Toiseen vaiheeseen eli kommunismiin siirrytään, kun tuotantovoimien kehitys johtaa taloudelliseen yltäkylläisyyteen. Kommunismissa periaatteena on ”kukin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeidensa mukaan.”^[6]

Proletariaatin diktatuuri

Pääartikkeli: Proletariaatin diktatuuri

Marx omaksui ranskalaiselta sosialistilta Louis-Auguste Blanquilta ajatuksen diktatuurista sosialistisen vallankumouksen välittömänä tavoitteena. Blanqui oli kirjoittanut tiedostavasta etujoukosta, jonka johdolla vallankumous tehtäisiin. Voittanut etujoukko perustaisi tilapäisen yksinvallan. Vaaleja ei Blanquin mukaan voinut järjestää, koska kansan enemmistö oli liian tietämätöntä ymmärtääkseen etujaan.^[7] Marxin mielestä proletariaatin diktatuuri oli siirtymävaihe, jonka kuluessa kapitalistisen järjestelmän rakenteet, kuten tuotantovälineiden yksityisomistus, lakkautetaan. Kehityksen lopputuloksena on kommunistinen yhteiskunta, jossa sekä raha että valtiovalta ovat kadonneet ja yleinen hyvinvointi ja yltäkylläisyys vallitsevat.

Sosialistiset vallankumoukset

Venäjällä kommunistit nousivat valtaan köyhässä maatalousmaassa, joka oli joutunut kaaokseen ensimmäisen maailmansodan pyörteissä. Bolševikit tekivät Venäjällä vuonna 1917 "lokakuun vallankumouksen" johtajanaan Vladimir Lenin (1870–1924), joka piti Marxia ja Engelsiä oppi-isinään. Kommunismin käsite oli Euroopassa jo unohtunut, ja työväenpuolueet kutsuivat itseään sosiaalidemokraateiksi. Kommunismi teki kuitenkin paluun vuonna 1918, kun Venäjän sosiaalidemokraattinen puolue (bolševikit) muutti nimensä Venäjän kommunistiseksi puolueeksi. Syynä oli se, että Euroopan sosiaalidemokraattiset puolueet eivät olleet hyväksyneet bolševikkien vallankaappausta.^[8] Lenin katsoi, että Toisen internationaalin puolueet ja menševikit olivat näin tahrineet ja häväisseet sosiaalidemokratian nimen.^[9]

Venäjän tapahtumat eivät vastanneet Marxin ja Engelsin alkuperäisiä ajatuksia, sillä Lokakuun vallankumous ei johtunut tuotantovoimien korkeasta kehitystasosta, missä kapitalistiset tuotantosuhteet olisivat muuttuneet talouden jarruksi. Venäjä oli kehittymätön maatalousmaa, ja bolševikkikumous johtui Venäjälle ensimmäisen maailmansodan myötä levinneestä kaaoksesta, jonka keskellä bolševikkien lupaukset rauhasta ja maasta vetosivat laajoihin väestönosiin. Kumouksen tuloksena ei ollut Marxin kuvittelema proletariaatin diktatuuri, vaan vallan kaapanneen bolševikkiryhmän valta.^[10]

Bolševikit alkoivat ajaa kommunistista maailmanvallankumousta perustamansa Kommunistisen internationaalin avulla. Neuvostoliiton viralliseksi ideologiaksi muodostui leniniläinen marxismi eli venäjäksi "marksizm-leninizm".^[11] Sitä erotti 1800-luvun marxilaisuudesta väite, että stalinismi ja laajemmin Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP) ideologia oli "nykyajan marxilaisuutta" ja NKP työväenluokan tiedostava etujoukko myös koko maailman mitassa.^[12][13]

1900-luvun aikana yritettiin useita kommunistisia vallankumouksia, joista useimmat epäonnistuivat. Silti syntyi myös useita sosialistisia maita, jotka ideologisesti nojasivat marxilaisuuteen. Vielä useammat maat jossain vaiheessa ilmoittivat olevansa sosialistisia. Joulukuussa 1991 Neuvostoliitto lakkautti itsensä ja reaalisosialismia edustanut itäblokki sortui. Sosialistiseksi julistautuneita maita olivat 2020-luvun alussa edelleen Kiina, Kuuba, Laos, Pohjois-Korea ja Vietnam. Kommunistisia vallankumouksia ei 2000-luvulla ole toistaiseksi nähty.

Lähteet

• Dictatorship of the proletariat Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.12.2021.
• Stalin, J.V.: Leninismin perusteista, s. 76-201. , 1924. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.8.2022).
• Marx, Karl & Engels, Friedrich: Die deutsche Ideologie. Kritik der neuesten deutschen Philosophie in ihren Repräsentanten Feuerbach, B. Bauer und Stirner, und des deutschen Sozialismus in seinen verschiedenen Propheten. Teoksessa: Karl Marx - Friedrich Engels: Werke. Band 3. Dietz Verlag Berlin, 1978. Teoksen verkkoversio.
• Marx, Karl: Gothan ohjelman arvostelua. Teoksessa: Marx Engels Lenin. Historiallisesta materialismista. Kokoelma, s. 162–176. Moskova: Kustannusliike Edistys, ei vl. (alkuteos 1875).
• Marx, Karl & Engels, Friedrich: Feuerbach, materialistisen ja idealistisen katsantokannan vastakkaisuus (Saksalaisen ideologian 1. luku) Teoksessa: Marx & Engels. Valitut teokset, 3 osaa, 1. osa. Kustannusliike Edistys, ei vl..
• Marx, Karl & Engels, Friedrich: Kommunistisen puolueen manifesti. Teoksessa: Marx & Engels. Valitut teokset, 3 osaa, 1. osa, s. 85-120. Kustannusliike Edistys, ei vl..
• Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) keskuskomitean asettama toimituskunta: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) historia. Lyhyt oppikurssi. Viides suomenkielinen painos. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n Valtion Kustannusliike, 1949.
• Wheen, Francis: Karl Marx. (Karl Marx, 1999.) Suomentanut Aarne T. K. Lahtinen. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951–1–16826–6.

Viitteet