Kristinusko Virossa

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko maittain
Afrikka Algeria Angola Benin Botswana Burkina Faso Burundi Djibouti Egypti Eritrea Etelä-Afrikka Etelä-Sudan Etiopia Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Kamerun Kap Verde Kenia Keski-Afrikan tasavalta Komorit Kongon demokraattinen tasavalta Kongon tasavalta Lesotho Liberia Libya Madagaskar Malawi Mali Marokko Mauritania Mauritius Mosambik Namibia Niger Nigeria Norsunluurannikko Päiväntasaajan Guinea Ruanda Sambia São Tomé ja Principe Senegal Seychellit Sierra Leone Somalia Sudan Swazimaa Tansania Togo Tšad Tunisia Uganda Zimbabwe
Aasia Afganistan Azerbaidžan Bangladesh Bhutan Brunei Etelä-Korea Filippiinit Indonesia Intia Itä-Timor Japani Kambodža Kazakstan Kiina Hongkong Kirgisia Laos Malediivit Malesia Mongolia Myanmar Nepal Pakistan Pohjois-Korea Singapore Sri Lanka Tadžikistan Taiwan Thaimaa Turkmenistan Uzbekistan Vietnam
Etelä-Amerikka Argentiina Bolivia Brasilia Chile Ecuador Guyana Kolumbia Paraguay Peru Suriname Uruguay Venezuela
Eurooppa Alankomaat Albania Andorra Armenia Belgia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Espanja Georgia Irlanti Italia Itävalta Kreikka Kroatia Latvia Liechtenstein Liettua Luxemburg Malta Moldova Monaco Montenegro Pohjois-Makedonia Pohjoismaat Islanti Norja Ruotsi Suomi Tanska Portugali Puola Ranska Romania Saksa San Marino Serbia Slovakia Slovenia Sveitsi Tšekki Ukraina Unkari Valko-Venäjä Vatikaani Venäjä Viro Yhdistynyt kuningaskunta
Lähi-Itä Arabiemiirikunnat Bahrain Irak Iran Israel Jemen Jordania Kuwait Kypros Libanon Oman Qatar Saudi-Arabia Syyria Turkki
Pohjois-Amerikka Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Belize Costa Rica Dominica Dominikaaninen tasavalta El Salvador Grenada Guatemala Haiti Jamaika Kanada Kuuba Meksiko Nicaragua Panama Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago Yhdysvallat
Oseania Australia Fidži Kiribati Marshallinsaaret Mikronesia Nauru Palau Papua Uusi-Guinea Salomonsaaret Samoa Tonga Tuvalu Uusi-Seelanti Vanuatu Itsehallintoalueet Amerikan Samoa Cookinsaaret Niue Ranskan Polynesia Uusi-Kaledonia
n k m

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Virossa. Viron väestöstä 28,3 prosenttia kuuluu kristillisiin kirkkokuntiin. Viron suurimmat kirkkokunnat ovat ortodoksinen kirkko, johon kuluu 16,2 prosenttia väestöstä ja luterilainen kirkko, johon kuuluu 9,9 prosenttia väestöstä. Muihin kristillisiin kirkkokuntiin, kuten metodisteihin, adventisteihin, roomalaiskatolisiin ja helluntailaisiin kuuluu 2,2 prosenttia väestöstä.^[1] Viro on yksi Euroopan vähiten uskonnollisista maista.^[2]

Historia

Kristinusko saapui Viroon ensimmäisen kerran Tanskasta ja Saksasta 1200-luvulla. Viro omaksui luterilaisen uskonpuhdistuksen 1500-luvulla. Ortodoksisuus tuli Viroon Venäjän vaikutuksen kautta. Ortodoksisessa kirkossa syntyi 1990-luvun lopussa konfliktitilanne, joka ratkaistiin luomalla kaksi erillistä lainkäyttöaluetta Moskovan patriarkaatin ja Konstantinopolin patriarkaatin välille.^[3]

Itsenäisessä Virossa

Kommunistinen järjestelmä murentui vuodesta 1989 alkaen. 1990-luvun alku oli Virossa voimakkaan uskonnollistumisen aikaa. Vuonna 1990 vapaaehtoisen jäsenmaksun luterilaiselle kirkolle maksoi 76 000 virolaista ja kastettuja oli 18 600. Tämän jälkeen kastettujen ja veroa maksavien osuus on vähentynyt. Vuoden 1990 luvut olivat erityisesti vastareaktio neuvostoajalle.^[2]

Tunnustuskunnat

Viron suurin tunnustuskunta on ortodoksiset kristityt. Moskovan patriarkaatin alaiseen ortodoksiseen kirkkoon kuuluu pääaisassa venäläisväestöä. Konstantinopolin patriarkaatin alaiseen ortodoksikirkkoon kuuluu enimmäkseen etnisiä virolaisia. Vuonna 2009 Konstantinopolin alaisella kirkolla oli 27 000 jäsentä. Lisäksi Itä-Virossa Peipsijärven rannalla asuu vanhauskoisia.^[2]

Lähteet