Kuningaspyton

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Kuningaspyton
Uhanalaisuusluokitus
Silmälläpidettävä [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Lahko:	Suomumatelijat Squamata
Alalahko:	Käärmeet Serpentes
Heimo:	Jättiläiskäärmeet Boidae
Suku:	Python
Laji:	regius
Kaksiosainen nimi
Python regius Shaw, 1802
Katso myös
Kuningaspyton Wikispeciesissä   Kuningaspyton Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Kuningaspyton eli pallopyton (Python regius) on myrkytön pytonlaji, jota esiintyy Afrikassa. Kuningaspyton on pienin afrikkalaisista pytoneista, ja se on suosittu lemmikkieläin. Tämänhetkisen luokituksen mukaan sillä ei ole alalajeja. Nimitys pallopyton viittaa eläimen tapaan kietoutua palloksi stressaantuneena tai uhattuna.

Ulkonäkö ja koko

Kuningaspytonin ruumiinrakenne on vankka, kun taas pää on suhteellisen pieni. Suomut ovat sileitä ja molemmilla sukupuolilla on surkastuneiden raajojen jäänteet peräaukon molemmin puolin.

Kuviointi on yleensä musta vaaleanruskeilla kylki- ja selkälaikuilla. Vatsa on valkoinen tai kermanvärinen ja voi sisältää sekalaisia mustia kuvioita. Lemmikkieläinmarkkinoita varten on jalostettu useita värimuunnoksia: mutaatioita erilaisilla väreillä ja kuvioinneilla.

Levinneisyys

Kuningaspytonia esiintyy Länsi- ja Keski-Afrikassa.

Elinympäristö

Suosii ruohikkoja, savanneja ja harvapuisia alueita.

Käyttäytyminen

Tämä maassa elävä käärme tunnetaan puolustautumismenetelmästään jolloin se kietoutuu tiukaksi palloksi, ja piilottaa päänsä ja niskansa keskelle. Tässä tilassa sitä voidaan kirjaimellisesti vierittää ympäriinsä. Suosikkipiilopaikkoja ovat muun muassa nisäkkäiden kolot ja muut maanalaiset piilot. Kuningaspyton ei horrosta, mutta kesäkaudella se saattaa metsästää ravintoa niukemmin. Kun kuningaspyton kokee itsensä uhatuksi se voi myös alkaa puhaltamaan ilmaa kuuluvasti ja tällä menettelyllä se suurentaa kokonsa mahdollisimman suureksi.

Ravinto

Luonnossa kuningaspytonin ruokavalio koostuu enimmäkseen pienistä nisäkkäistä, kuten Afrikanniittyrotista, päästäisistä ja hiiristä. Nuorempien yksilöiden tiedetään syöneen myös lintuja. Vankeudessa niille syötetään yleensä kesyhiiriä tai rottia, joko esitapettuja tai pakasteesta sulatettuja, maan eläinsuojelulain niin salliessa myös elävinä.

Lisääntyminen

Naaras voi munia tarhattuna 3–11 munaa, mutta yleisin määrä on 4–6 munaa. Naaras hautoo niitä maan alla, ja ne kuoriutuvat kahden kuukauden jälkeen. Kuningaspytonkoiras saavuttaa sukukypsyyden 12–18 kuukauden iässä, naaras 24–36 kuukauden iässä. Ikä on vain yksi tekijä lisääntymiskyvyn määrittelyssä, toinen on paino. Koiraiden pitäisi painaa vähintään 700 grammaa paritellakseen, ja naaraiden vähintään 1,5 kiloa.

Lähteet

• Pet Education
• Graziani Reptiles
• Ball-pythons.net (Arkistoitu – Internet Archive)
• New England Reptile (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet