Kuolleeksi julistaminen

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kuolleeksi julistaminen on oikeudellinen menettely, jota käyttäen tuomioistuin tai Digi- ja väestötietovirasto voi julistaa kadonneen henkilön kuolleeksi.[1]

Kuolleeksi julistaminen vaikuttaa esimerkiksi seuraavasti:

  • henkilö kirjataan kuolleeksi väestötietojärjestelmään,
  • henkilön avioliitto tai rekisteröity parisuhde purkautuu,
  • henkilölle asetetun edunvalvojan tehtävä loppuu, mahdollisen omaisuuden hallinta siirtyy kuolinpesälle,
  • henkilölle on toimitettava perunkirjoitus,
  • henkilön omaisuus voidaan jakaa perinnöksi,
  • henkivakuutuksen edunsaaja voi saada henkivakuutuskorvauksen.[2]

Kuolleeksi julistaminen tuomioistuimen päätöksellä

Tuomioistuimen päätöksellä henkilö voidaan julistaa kuolleeksi hakemuksesta piankin tämän katoamisen jälkeen, jos hän on kadotessaan ollut välittömän hengenvaaran aiheuttaneessa onnettomuudessa tai muussa katastrofitilanteessa, ja mikäli hänen pelastumistaan ei voida olettaa. Muutoin kuolleeksi julistamista voidaan hakea odotusajan kuluttua, joka Suomessa on yleensä viisi vuotta siitä, kun henkilö on tiettävästi ollut viimeksi elossa. Odotusaika on vain yksi vuosi, jos kadonnut henkilö on ollut hengenvaarallisissa olosuhteissa kadotessaan tai jos muutoin huomioon otettavat seikat viittaavat, henkilön kuolema on ollut erittäin todennäköinen. Hakemus osoitetaan sille käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirissä kadonneen henkilön kotikunta on viimeksi ollut,[2] tai jos haetaan usean samalla kertaa kadonneen henkilön julistamista kuolleeksi, asian voi käsitellä se tuomioistuin, joka on toimivaltainen heistä jonkun osalta[1].

Hakemuksen kuolleeksi julistamisesta voi tehdä kadonneen aviopuoliso tai rekisteröidyssä parisuhteessa elänyt partneri, perillinen, tai muu läheinen, kuten avopuoliso tai sisarus. Hakemuksen voi tehdä myös muu henkilö, jos hänelle asialla voi olla oikeudellista merkitystä, kuten testamentin tai henkivakuutuksen edunsaaja. Hakijan on esitettävä selvitys kuolleeksi julistamisen edellytyksistä. Velvollisuutta hakea kuolleeksi julistamista ei ole.[2]

Jos on selvitetty, että kuolleeksi julistamisen edellytykset täyttyvät, tuomioistuimen on kutsuttava kadonnutta henkilöä ilmoittautumaan tuomioistuimelle. Sama koskee kaikkia niitä, jotka voivat antaa tietoja siitä, onko kadonnut henkilö elossa vai kuollut. Kutsu julkaistaan kuulutuksella kuukauden ensimmäisessä virallisessa lehdessä.[1][3]

Kuolinpäiväksi määrätään se päivä, jona kadonnut henkilö todennäköisimmin on kuollut. Jos sitä ei voida määrittää, merkitään kuolinpäiväksi se päivä, jolloin hän todennäköisesti viimeistään on kuollut. Mikäli sekään ei ole määriteltävissä niin kuolinpäiväksi merkitään se päivä, jona on kulunut viisi vuotta siitä, kun kadonnut henkilö on tiettävästi viimeksi ollut elossa.[3]

Kuolleeksi julistaminen Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä

Digi- ja väestötietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto voi julistaa henkilön kuolleeksi, kun tulee 100 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on syntynyt; ja viisi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa[1].

Kuolinpäivä merkitään tarkasti, mikäli pystytään määrittämään päivä, jolloin henkilö todennäköisesti on kuollut. Ellei päivää voida selvittää, kuolinpäiväksi on määrättävä 1. päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.[1]

Historia

Laki kuolleeksi julistamisesta uusittiin Suomessa viimeksi 9. maaliskuuta 2005[2]. Suomessa kuolleeksi julistaminen saattoi aiemmin tyypillisesti tapahtua kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun henkilö oli ollut tiettävästi viimeksi elossa.[4] Odotusaika lyheni kolmesta yhteen vuoteen, mikäli henkilö oli kadonnut olosuhteissa, joissa hänen voitiin todeta olleen välittömässä hengenvaarassa.[5]

Esimerkiksi vuoden 2004 Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofia pidettiin laissa välittömän hengenvaaran aiheuttaneena onnettomuutena, mikäli asian käsittely tuli oikeuteen uuden lain voimaantulon jälkeen. Mikäli kadonnut henkilö oli hyökyaallon tullessa todistettavasti ollut paikassa, jossa aalto aiheutti välittömän hengenvaaran, eikä ollut syytä olettaa hänen pelastuneen, voitiin henkilö julistaa kuolleeksi ilman odotusaikaa.[5] Esimerkiksi mikäli henkilö oli silminnäkijän mukaan jäänyt hyökyaallon alle tai hänen tiedettiin olleen aallon tullessa tuhoutuneen merenrantahotellin tiloissa, voitiin soveltaa kuolleeksi julistamista ilman odotusaikaa. Esimerkit eivät kuitenkaan ole tyhjentäviä.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Laki kuolleeksi julistamisesta 127/2005 www.finlex.fi. Viitattu 20.7.2018.
  2. ↑ a b c d e Oikeusministeriö: Kuolleeksi julistaminen www.om.fi. 10.3.2005. Oikeusministeriö. Arkistoitu 29.7.2009. Viitattu 26.10.2009.
  3. ↑ a b Oikeudenkäymiskaari 4/1734 (luku 11, 10§) www.finlex.fi. Viitattu 20.7.2018.
  4. ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 3, s. 967. Gütersloh: Weilin + Göös, 1993.
  5. ↑ a b Oikeusministeriö: Kuolleeksi julistamisen odotusaikoja lyhennetään oikeusministerio.fi/. 3.3.2005. Oikeusministeriö. Viitattu 26.10.2009.

Aiheesta muualla

Lainsäädäntöä
  • Laki kuolleeksi julistamisesta (4.3.2005/127) Finlex-säädöstietopankissa.
Oikeuskäytäntöä
  • Lisää luettavaa aiheesta Jos kuolleeksijulistetun henkilön havaitaan olevan elossa... on Wikiaineistossa  (KKO 1933 I 14)
  • Lisää luettavaa aiheesta Kun kuolleeksi julistetun henkilön sittemmin havaitaan olevan elossa... on Wikiaineistossa  (KKO 1953 II 156)
  • Lisää luettavaa aiheesta Jos kuolleeksi julistetun henkilön havaitaan kuolleen muuna aikana kuin päätöksessä on sanottu... on Wikiaineistossa  (KKO 1959 II 6)