Kuvataide

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kuvataiteiden teemasivu

Kuvataide kuvaa, yhdistelee ja sommittelee silmällä havaittavia elementtejä, kuten muotoja, ulottuvuuksia, valoa ja värejä. Kuvataiteen perinteisiä lajeja ovat kuvanveisto, maalaus, piirustus, taidegrafiikka ja valokuvataide. Kuvataiteisiin tai visuaalisiin taiteisiin luetaan toisinaan myös arkkitehtuuri, mutta ei yleensä käyttöesineisiin kohdistuvaa muotoilua, joka yhdistetään taideteollisuuteen.

Kaksiulotteisen kuvan ohella kuvan kolmas ulottuvuus, tila, on mukana esimerkiksi kuvanveistossa ja ympäristötaiteessa. Myös neljäs ulottuvuus, aika, on mukana muun muassa videotaiteen ja performanssin teoksissa.

Vapaat ja soveltavat taiteet

Kuvataiteet kuuluvat niin sanottujen vapaiden taiteiden tai kaunotaiteiden (ransk. beaux-arts, engl. fine arts) perinteeseen. Niiden ohella puhutaan myös soveltavista taiteista. Muun muassa taideteollisuuden eri alat ovat soveltavia taiteita. Kaunotaiteet eivät ole sidoksissa varsinaiseen teolliseen tuotantoon, kun taas taideteollisuuden tuotteet suunnitellaan tavallisesti sarjoina, jotka valmistetaan joko käsin tai teollisesti. Kaunotaiteet poikkeavat myös käsityön eri aloista siinä, että käsityönä tehtävät esineet syntyvät perinteiden mukaan tehtyinä painotetusti käden taidoilla.

Kuvataiteen teoksia käytetään usein lähtökohtina erilaisissa yhteyksissä, kuten graafisessa suunnittelussa tai elokuvissa. Nykytaide on tekemisissä erilaisten tutkimusalojen, kuten filosofian, estetiikan, sosiologian tai psykologian kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Taiteen historia

Taiteen historia käsittää kuvataiteen historian niiden esineiden pohjalta, jotka ovat säilyneet. Taiteen historia esitetään usein kanonisoitujen teoksien kehikkona, jonka varaan se rakentuu jatkumoineen, muutoksineen, kertaustyyleineen ja teknisine kokeiluineen.

Toisin kuin esimerkiksi tanssissa tai musiikissa, kuvia ja esineitä eli artefakteja on säilynyt lähes muuttumattomina jälkipolville. Vanhimmat säilyneet luolamaalaukset ovat 30 000 vuotta vanhoja. Kuvataiteen historia noudattaa ihmiskunnan historian kulttuurin muutoskausia, kuten Bysantti, renessanssi tai modernismi. Kuvataiteessa on havaittavissa myös omia taiteellisia kehityskulkuja, esimerkiksi impressionismi muuttui jälki-impressionismiksi, kun taiteilijat ryhtyivät tutkimaan impressionistien värien käyttöä ja maalaustapaa.

Taidehistorian tutkimus on tuonut kuvataiteeseen omia merkityksiä, termejä ja käsityksiä. Renessanssitaiteilija Giorgio Vasarin Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon (1550) oli taidehistorian varhainen merkkiteos ja esikuva myöhemmille taidehistorioille.^[1]

Perinteinen ja nykytaide

Pääartikkeli: Nykytaide

Nykytaide on oman aikamme taidetta, uutta taidetta. Sanan käyttö yleistyi 1970-luvulla, kun sanat moderni taide ja modernismi alkoivat saada uusia merkityksiä, joita niihin ei ollut aikaisemmin liitetty. Nykytaiteella on käsitteenä vähemmän sivumerkityksiä ja se on puolueettomampi kuin moderni taide.

Kuvataiteessa puhutaan usein nykytaiteesta ja perinteisemmistä taiteista. Kuvataide muodosti ennen oman, itsenäisen ja joskus kapea-alaiseenkin taitotietoon pitäytyvän merkkikielen. Eri taiteenalojen väliset raja-aidat olivat korkealla. Nykytaidetta luonnehtii avoin suhde ihmiskunnan kulttuuriin. Nykytaiteen teokset saattavat vedota muihinkin aisteihin kuin näköaistiin ja puhtaaseen visuaalisuuteen. Ääni ja liike saattavat olla osa taideteosta. Sanat, käsitteet ja teoriat ovat nykytaiteen materiaalia siinä missä taltta, sivellin ja kamera. Nykytaiteen teos saattaa olla performanssi, jossa henkilöt puhuvat, laulavat ja tanssivat. Museon tai gallerian sijasta kuvataide voidaan esittää erämaassa tai puistossa ympäristötaiteena tai kerrostalossa yhteisötaiteena.

Kuvataide yleissivistävänä oppiaineena kouluissa

Pääartikkeli: Kuvataide (oppiaine)

Vuonna 1999 Suomen peruskoulujen oppiaineen nimi muuttui kuvaamataidosta kuvataiteeksi. Kuvaamataito-nimitys otettiin käyttöön 1950-luvun alussa. Sitä edelsi 1800-luvulta oppiaineen niminä olleet piirustus tai kuvaanto.

Oppiaineena kuvataiteen tarkoituksena on antaa välineitä oppilaan kuvallisen ilmaisuun sekä kehittää oppilaan esteettisiä valmiuksia ja kuvallista ajattelua. Oppiaineen sisältöjä ovat muun muassa kuvailmaisu ja kuvallinen ajattelu, taiteen tuntemus ja kulttuurinen osaaminen, ympäristöestetiikka, arkkitehtuuri ja muotoilu sekä media ja kuvaviestintä.

Kuvataide koulun oppiaineena on osa taidekasvatusta.

Kuvataiteen osa-alueita

Lähteet

Kirjallisuutta

• Billgren, Ernst: Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä. (Vad är konst och 100 andra jätteviktiga frågor, 2009.) Suomentanut Martti Anhava. Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-279-3.
• Cumming, Robert: Taide. (Art, 2005.) Suomentanut Ilona Räihä. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34569-6.
• Gerlings, Charlotte: 100 taiteen mestaria. (100 Great Artists. A Visual Journey from Fra Angelico to Andy Warhol, 2005.) Suomentanut Mirja Muurinen. Helsinki: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-7580-5.
• Gombrich, E. H.: Maailman taiteen historia. (The Story of Art, 1950.) Suomentanut Sakari Saarikivi. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10033-1.
• Taiteen pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X.
• Töyssy, Seppo & Vartiainen, Liisa & Viitanen, Pirjo: Kuvataide. Visuaalisen kulttuurin käsikirja. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 978-951-0-21559-3.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kuvataide Wikimedia Commonsissa