Leväkukinta

Leväkukinta pahimmillaan

Leväkukinta tarkoittaa yleensä loppukesäisin järvissä ja merissä tapahtuvaa planktonleväkasvuston runsasta kasvua. Suurin osa leväkukinnoista on syanobakteerien massaesiintymisiä, vaikka ne eivät ole leviä.

Suomen sisävesissä sinileväkukintoja muodostavat seuraavien sukujen lajit: Dolichospermum (Anabaena), Aphanizomenon Microcystis, Woronichinia Planktothrix ja Itämeressä Anabaena, Aphanizomenon ja Nodularia.[1]

Lähteet

  • Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.

Viitteet

  1. Kristiina Vuorio, Liisa Lepistö ja Marko Järvinen: Sinilevät, niiden aiheuttamat haitat, leväkukintojen runsauden arviointi ja sinilevien tunnistaminen, Suomen kasviplanktonseura ry:n KasPer-koulutus 14.-15.5.2013 (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leväkukinta Wikimedia Commonsissa
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.