Lintuhyttynen
| Lintuhyttynen | |
|---|---|
 Lintuhyttynen (Culex pipiens) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Sääsket Nematocera |
| Osalahko: | Culicomorpha |
| Yläheimo: | Culicoidea |
| Heimo: | Hyttyset Culicidae |
| Suku: | Culex |
| Laji: | pipiens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Culex pipiens | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Lintuhyttynen (Culex pipiens) on hyttysiin (Culicidae) kuuluva sääskilaji (Nematocera).
Tuntomerkit
Ulkonäkö
Lintuhyttysen takaruumiin jaokkeet ovat väriltään tummanruskeat ja edestä valkovöiset. Naarassukupuolen takaruumis on kärjestään tylppä. Koiraalla huulirihmat sojottavat ylöspäin.[1]
Levinneisyys
Kaikkialla maailmassa esiintyvä laji on yleinen Suomessa Kuusamoon asti.[1]
Elintavat
Hedelmöittyneet naaraat talvehtivat. Laji imee verta pääasiassa linnuilta.[1]
Viemärihyttynen (C. p. molestus)
- Pääartikkeli: Viemärihyttynen
Lajista on ilmaantunut urbaanimpi alalaji viemärihyttynen (Culex pipiens molestus), joka voi imeä verta nisäkkäiltä eli myös ihmisiltä. Laji saattaa ilmestyä eri vuodenaikoina, ja se leviää helposti rakennuksissa. Viemärihyttysiä esiintyy etenkin Etelä-Suomessa. Lintuhyttysten ja viemärihyttysten lisäksi Suomessa esiintyy muitakin lajeja, joilla on heikot, vaaleat vyöt takaruumiin jaokkeissa, mistä johtuen joitakin lajeja saatetaan luulla samaksi.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Michael Chinery: Euroopan hyönteisopas, s. 194–195. Culex pipiens. Helsinki: Otava, 4. p. 2009. ISBN 951-1-14875-3.
Aiheesta muualla
- ITIS: Culex pipiens (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Culex pipiens, the Common house mosquito (englanniksi)
|
