Louis Rosier
| Louis Rosier | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Chapdes-Beaufort [1] |
| Kansalaisuus |  Ranska |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1950–1956 |
| Talli(t) | Talbot-Lago, Ferrari, Maserati (useimmiten yksityisesti) |
| Kilpailuja | 38 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 2 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 18 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1950 |
| Viimeinen kilpailu | Saksan Grand Prix 1956 |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Louis Rosier (5. marraskuuta 1905 Chapdes-Beaufort, Ranska – 29. lokakuuta 1956 Neuilly-sur-Seine, Ranska) oli ranskalainen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja.[2][3][4]
Rosier aloitti kilpa-ajajan uransa 1920–30-luvuilla ajamalla isänsä kuorma-autokeikkoja sekä samoihin aikoihin moottoripyörä- ja mäkiautokilpailuja perustaen myöhemmin oman autotallin, josta myi Renaultia ja Talbotteja.[2][4] Toisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä ja sodan jälkeen palasi kilpa-autoilun pariin voittaen Albin osakilpailun vuonna 1947.[2][3][4] Vuosina 1949–52 hän oli voittamaton Ranskan mestari voittamalla kilpailun jokaisena vuonna.[2][4]
Rosier osallistui kaiken kaikkiaan 38:een F1-sarjan osakilpailuun kausilla 1950–1956, joista saavutti saavutti 2 palkintosijoitusta vuoden 1950 Sveitsin GP:stä sekä Belgian GP:stä ja keräsi urallaan 18 MM-pistettä.[2][3][4][5][6] Hän voitti sarjan ulkopuolisista kilpailuista Hollannin Grand Prix'n vuosina 1950–51.[2][3][4] Tämän lisäksi hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajon poikansa Jean-Louis Rosierin kanssa.[2][4]
Rosier toimi myös perustamansa tallin Ecurie Rosierin päällikkönä, joka käytti autoissaan Talbotin, Ferrarin ja Maseratin autoja.[2][4][7]
Rosier osallistui vuoden 1956 Coupe du Salonin -kilpailuun, missä sateisella kelillä hänen ajamansa Ferrari pyörähti ympäri avauskierroksella samassa mutkassa, jossa Alfa Romeon Grand Prix-ajan kuljettaja Antonio Ascari oli kuollut 31 vuotta aikaisemmin.[2][4] Hän sai useita sisäisiä vammoja sekä iskuja päähän ja kuoli kolme viikkoa myöhemmin sairaalassa.[2][4] Rosierin kunniaksi Clermont-Ferrandiin avattiin Charade -niminen kilparata, joka järjesti F1-osakilpailuja neljä kertaa vuosina 1965, 1969–70 sekä 1972.[4][8] Rataa lyhennettiin vuonna 1988 ja se nimettiin Circuit Louis Rosieriksi.[8][4]
Tulokset Formula 1:n MM-sarjassa
| Vuosi | Auto | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1950 | Talbot-Lago | GBR 5 | MON Kesk. | INDY | SWI 3 | BEL 3 | FRA Kesk. | ITA 4 | 4. | 13[2][3] | ||
| 1951 | Talbot-Lago | SWI 9 | INDY | BEL 4 | FRA Kesk. | GBR 10 | GER 8 | ITA 7 | ESP 7 | 13. | 3[2][3] | |
| 1952 | Ferrari | SWI Kesk. | INDY | BEL Kesk. | FRA Kesk. | GBR | GER | DUT | ITA 10 | - | 0[2][3] | |
| 1953 | Ferrari | ARG | INDY | DUT 7 | BEL 8 | FRA 8 | GBR 10 | GER 10 | SWI Kesk. | ITA 16 | - | 0[2][3] |
| 1954 | Ferrari | ARG Kesk. | INDY | BEL | FRA Kesk. | GBR Kesk. | GER 8 | SWI | - | 0[2][3] | ||
| Maserati | ITA 8 | ESP 7 | ||||||||||
| 1955 | Maserati | ARG | MON Kesk. | INDY | BEL 9 | DUT 9 | GBR | ITA | - | 0[2][3] | ||
| 1956 | Maserati | ARG | MON Kesk. | INDY | BEL 8 | FRA 6 | GBR Kesk. | GER 5 | ITA | 19. | 2[2][3] |
Lähteet
- ↑ a b syntymätodistus
. Tieto on haettu Wikidatasta. - ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Louis Rosier - France ESPN. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Louis Rosier ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Louis Rosier Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1950 Swiss Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1950 Belgian Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Ecurie Rosier (Team) Teams. ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Circuit Charade Circuits. ESPN. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
Formula 1 -kaudelle 1950 osallistuneet kuljettajat
