Marina Tsvetajeva
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Marina Tsvetajeva | |
|---|---|
 Marina Tsvetajeva vuonna 1925. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1892 Moskova, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 31. elokuuta 1941 (48 vuotta) Jelabuga, Tataarien ASNT, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | Venäjä/ Neuvostoliitto |
| Ammatti | runoilija |
| Vanhemmat | Ivan Tsvetajev, Marija Meyn |
| Lapset | Ariadna Èfron, Irina Èfron |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.
Artikkelit
Abstrakti taide | Agitaatioposliini | Kulkukoiran kellari | Mir iskusstva | Venäläinen formalismi | Voitto auringosta
Suuntaukset
Akmeismi | Futurismi | Konstruktivismi | Suprematismi | Venäläinen symbolismi | Zaum
Tekijät
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Marina Ivanovna Tsvetajeva (ven. Мари́на Ива́новна Цвета́ева); 8. lokakuuta (J: 26. syyskuuta) 1892 Moskova, Venäjän keisarikunta – 31. elokuuta 1941 Jelabuga, Neuvostoliitto) oli venäläinen runoilija.
Suku ja yksityiselämä
Marina syntyi Moskovassa taidehistorioitsija Ivan Tsvetajevin ja pianisti Marija Meynin tyttärenä. Isä oli Moskovan Puškinille nimetyn taidemuseon perustaja.
Tsvetajeva meni vuonna 1912 naimisiin Sergei Efronin kanssa. Parille syntyivät lapset Ariadna eli Alja (1912) ja Irina (1917). Irina kuoli nälänhädän uhrina vuonna 1920, ja runoilija lähti Berliiniin miehensä luo. Jäljellä ollut perhe muutti sieltä ensin Prahaan ja lopulta vuonna 1925 Pariisiin. Vuonna 1925 syntyi poika Georgi.
Hän oli biseksuaali, jolla oli elämänsä aikana rakkaussuhteita kummankin sukupuolen edustajiin.
Pariisissa Tsvetajevan puoliso, Sergei Efron, ryhtyi NKVD:n vakoojaksi. Efron ja Alja-tytär palasivat Neuvostoliittoon vuoden 1937 kuluessa; Marina lähti poikansa kanssa vasta vuonna 1939. Hänen miehensä teloitettiin vuonna 1941 ja Alja-tytär vangittiin vuonna 1939. Runoilija itse päätyi poikansa Georgin kanssa evakuoiduksi Jelabugaan, Tatarstaniin. Siellä hän teki pian itsemurhan hirttäytymällä.
Kirjallinen ura
Tsvetajeva aloitti kirjoittamisen lapsena ja julkaisi ensimmäisen kokoelmansa vuonna 1910. Tsvetajeva oli pitkäaikaisessa kirjeenvaihdossa Boris Pasternakin kanssa. Hän on maansa tunnetuimpia runoilijoita, jonka töitä ovat sovittaneet musiikiksikin Dmitri Šostakovitš ja Sofia Gubaidulina.[1]
Marina Tsvetajeva pyrki omaleimaiseen tuotantoon sekä rytmisyyden harmoniaan: soinnukkuuteen. Hän vältti määrämittaisuutta eli runomittaista ja kielellistä puhdasoppisuutta. Sanoilla sekä niiden merkityksillä leikittely (myös muilla kielillä: saksaksi tai ranskaksi) oli yksi tunnusomainen piirre hänen laajassa tuotannossaan. Toinen selkeä tunnusmerkki lienee Anna Ahmatovan runoudelle tyypillinen kaukokaipuu.[1]
Lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta oli Tsvetajeva huomattavan tuottelias. Hän kirjoitti runouden ohella proosaa sekä esseitä. Myös tunnustetut saman akmeistien aikakauden runoilijat Anna Ahmatova sekä Osip Mandelštam olivat Marina Tsvetajevan läheisiä ystäviä.[1] Ahmatova kuvaili Tsvetajevaa "kaksois-sisarekseen". Hän vastaanotti kerran huolestuneelta Tsvetajevalta Ahmatovan terveydentilasta ja hyvinvoinnista kyselevän kirjeen.[2]
Teoksia
- Vetsernij Albom (Ilta-albumi) 1910
- Volsebnyj Fonar (Taikalyhty) 1912
- Nuoruudenrunoja, kokoelma 1915
- Versty I (Virstat I) 1916
- Lebedinyj Stan (Joutsenten Leiri) 1921
- Versty II (Virstat II) 1922
- Remeslo (Ammatti) 1923
- Posle Rossii (Venäjän Jälkeen) 1928
- Stihi K Synu (Runoja Pojalleni) 1932
- Lisäksi tuotannossa proosakokoelmia sekä esseekirjoitelmia muista runoilijoista.
Katso myös
Lähteet
- http://authorscalendar.info/tsveta.htm (englanniksi)
- http://faynights.users.btopenworld.com/Laura/Marina/bio.html (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Marina Tsvetajeva: Äiti ja Musiikki - Sonetska (ven. Mat i muzika Sonetska), Kustannusliike Raduga, 1991, Moskova (suom. Paula Nieminen) ISBN 951-615-753-X
- Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova - koditon (alkueos ilm. 1991), suom. Eila Salminen. Helsinki: Otava, 1992 ISBN 951-1-12032-8 Lähdeteoksen Marina Ivanovna Tsvetajevaa käsittelevät sivut: 86, 87, 121, 137-138 & 201
Viitteet
- ↑ a b c Marina Tsvetajeva: Äiti ja Musiikki - Sonetska (ven. Mat i muzika Sonetska), Kustannusliike Raduga, 1991, Moskova (suom. Paula Nieminen)
- ↑ Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova - koditon, 1991/suom. painos Otava, 1992, Keuruu (suom. Eila Salminen)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marina Tsvetajeva Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Marina Tsvetajeva on Wikiaineistossa (venäjäksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
