Music hall
Music hall on Englannissa 1800-luvun puolivälistä 1920-luvulle asti suosittu lavaviihteen muoto. Music halliksi kutsuttiin sellaisia varietee-esityksiä, joita järjestettiin suurissa konserttisaleissa ja jotka sisälsivät musiikkia ja komediaa. Esiintyjät esiintyivät lavalla ja yleisö istui pöytien ääressä virvokkeita nauttien.[1]
Music hall -esityksessä nähtiin laulajia, koomikoita, tanssijoita ja näyttelijöitä, joskus myös jonglöörejä, akrobaatteja ja taikureita. Yhden illan show’ssa esiintyi kuudesta kahdeksaan esiintyjää. Esitykset olivat kansanomaisia, ja niissä kävi etenkin työväenluokkaisia miehiä.[1]
Music hall -teatteri perustuu Englannin kaupunkimajatalojen taproom concert -viihteeseen, jota alettiin esittää vuoden 1751 alkoholilisenssilain jälkeen suurissa saleissa. Vuodesta 1843 alkaen alkoholijuomien käyttö ja tupakointi sallittiin music hall -teattereissa mutta kiellettiin tavallisissa teattereissa. Music hallin pioneeri oli Charles Morton, joka rakennutti vuonna 1852 Lontooseen Morton’s Canterbury Hall -teatterin.[1]
Äänielokuvat alkoivat syrjäyttää music hallia 1920-luvulla, ja music hall -teatterit muutettiin elokuvateattereiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Englannin sadoista music hall -teattereista oli jäljellä enää muutama.[1]
Katso myös
- Vaudeville
Lähteet
- ↑ a b c d music hall and variety Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.3.2022.
Aiheesta muualla
- Music Hall - aito lontoolainen huvitus, Helsingin Sanomat, 11.12.1938, nro 334, s. 35, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
