Norjan korkein oikeus

Korkeimman oikeuden talo Oslossa (Hans Jacob Sparre, 1903)

Norjan korkein oikeus (kirjanorjaksi Høyesterett, uusnorjaksi Høgsterett, pohjoissaameksi Alimusriekti) on Norjan ylin oikeusaste, joka on toiminut vuodesta 1814. Siihen kuuluu 19 tuomaria sekä johtajana toimiva justitiaari. Yleensä yhtä asiaa käsittelemässä on viisi tuomaria, poikkeustapauksissa enemmistö eli yksitoista. Myös täysistunto on mahdollinen. Korkeinta oikeutta alemmat oikeustasot Norjassa ovat käräjäoikeudet ja laamanninoikeudet. Korkein oikeus antaa vuosittain noin sata tuomiota.[1]

Justitiaarit

  • 1814–1827: Johan Randulf Bull
  • 1827–1830: Christian Magnus Falsen
  • 1831–1835: Jørgen Mandix
  • 1836–1854: Georg Jacob Bull
  • 1855–1873: Peder Carls Lasson
  • 1874–1877: Hans Gerhard C. Meldahl
  • 1878–1886: Iver Steen Thomle
  • 1887–1900: Morten Lambrechts
  • 1900–1908: Einar Løchen
  • 1909–1920: Karenus Kristofer Thinn
  • 1920–1929: Herman Scheel
  • 1929–1946: Paal Olav Berg
  • 1946–1952: Emil Stang
  • 1952–1958: Sverre Grette
  • 1958–1969: Terje Wold
  • 1969–1984: Rolv Ryssdal
  • 1984–1991: Erling Sandene
  • 1991–2002: Carsten Smith
  • 2002–2016: Tore Schei
  • 2016–: Toril Marie Øie

Lähteet

  1. Sunde, Jørn Øyrehagen: Høgsterett Store norske leksikon. 31.5.2023. Viitattu 24.7.2023. (norjaksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norjan korkein oikeus Wikimedia Commonsissa
  • Verkkosivut (norjaksi)
  • n
  • k
  • m
Norjan oikeusistuimet
  • Käräjäoikeus
  • Laamanninoikeus
  • Korkein oikeus
Borgartingin laamanninoikeus
Eidsivatingin laamanninoikeus
Agderin laamanninoikeus
Gulatingin laamanninoikeus
Frostatingin laamanninoikeus
Hålogalandin laamanninoikeus
Muut
  • Työtuomioistuin
  • Finnmarkin maankäyttötuomioistuin
  • Valtakunnanoikeus
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • ISNI
  • VIAF
Kansalliset
  • Yhdysvallat