Pandapolitiikka

Pandapolitiikka tai pandadiplomatia tarkoittaa Kiinan diplomatiakeinoa, jossa se antaa lahjaksi tai vuokraa toiselle maalle isopandan kiitoksena hyvistä suhteista ja arvostuksena vieraan maan taloudellisesta tai teknisestä osaamisesta. Pandapolitiikan kohdemaat ovat lisäksi saaneet merkittäviä investointisopimuksia Kiinan kanssa.^[1][2]

Pandojen lahjoittaminen tai vuokraaminen ovat juurtuneet Kiinan ulkopolitiikkaan jo Mao Zedongin valtakaudelta lähtien parantaakseen suhteitaan liittolaisiinsa. Aluksi Kiina lahjoitti pandoja, mutta Deng Xiaopingin aikakautena kapitalismin rantautuessa maa alkoi vuokraamaan niitä.^[3]

Eläintarhat eivät myy tai osta eläimiä toisilleen, paitsi poikkeuksellisissa tapauksissa, koska rahan liikkumisessa on se vaara, että rahaa päätyisi laittomille eläinkauppiaille. Sen sijaan eläintarhat vaihtavat eläimiä keskenään.^[4][5][6] Pandojen vuokrausesta sen sijaan tehdään sopimus, jossa vuokrat liikkuvat melkein miljoonan dollarin molemmin puolin. Mikäli pandat saavat poikasen, lankeaa eläintarhalle kertaluontoinen 400 000 dollarin maksu.^[7]

Pandapolitiikka ja Suomi

Suomi on myös ollut pandapolitiikan kohteena, ja viimeksi pandoja on saapunut Suomeen tammikuussa 2018. Saapuneet pandat ovat nimeltään Hua Bao (Pyry) ja Jin BaoBao (Lumi)^[8], ja ne tulivat Suomeen 15 vuoden sopimuksella, jonka arvo on arvioiden mukaan vähintään 12 miljoonaa euroa.^[9][10] Pandojen saapuminen sovittiin tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Kiinan presidentin Xi Jinpingin välisessä tapaamisessa huhtikuussa 2017. Tapaamista kritisoitiin laajasti, koska koettiin, että se keskittyy liikaa pandoihin eikä poliittisesti merkittäviin asioihin kuten Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Niinistö kuitenkin vakuutti jälkeenpäin, että tapaamisessa keskusteltiin enemmän ihmisoikeuksista kuin pandoista.^{[11][12][13][1]}

Kritiikkiä

Monet ovat pitäneet Kiinan pandapolitiikkaa halpana ja räikeänä tapana "parantaa" suhteita muihin maihin näyttämällä maan olevan söpö ja pörröinen kaikkien ihmisoikeusrikkomusten keskellä. Lisäksi sen väitetään olevan Kiinan imperialismia, sillä väittämän mukaan maa, joka hyväksyy pandalahjan, hyväksyy myös Kiinan omalla maaperällään. On myös ollut teorioita siitä, että Kiina käyttää pandoja vain pelkkänä lainausbisneksenä ja niihin liittyvä diplomatia on lumetta.^[14][9]

Lähteet