Paul Ramadier
| Paul Ramadier | |
|---|---|
 | |
| Ranskan pääministeri | |
| 22. tammikuuta 1947–24. marraskuuta 1947 | |
| Edeltäjä | Léon Blum |
| Seuraaja | Robert Schuman |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1888 La Rochelle, Ranska |
| Kuollut | 14. lokakuuta 1961 (73 vuotta) Rodez, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | PS |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Paul Ramadier (17. maaliskuuta 1888 La Rochelle – 14. lokakuuta 1961 Rodez)[1] oli ranskalainen sosialistinen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuonna 1947.
Ramadier valmistui lainopin tohtoriksi Pariisin yliopistosta ja työskenteli Pariisin vetoomustuomioistuimessa. Hänet valittiin 1919 Decazevillen pormestariksi ja vuosina 1928–1940 hän edusti Villefranche-de-Rouerguea Ranskan edustajainkamarissa. Hän oli 1936–1937 yleisten töiden ministeriön alivaltiosihteerinä Léon Blumin hallituksessa ja 1938–1940 työministerinä Camille Chautempsin ja Édouard Daladierin hallituksissa. Toisen maailmansodan aikana Ramadier tuki Ranskan vastarintaliikettä.[1]
Ranskan neljännen tasavallan perustuslaki astui voimaan vuonna 1946 ja Ramadierista tuli ensimmäinen sen aikana nimitetty pääministeri tammikuussa 1947. Hänen hallituksensa oli kokoonpanoltaan keskustavasemmistolainen. Hallitusta vaivasivat sodanjälkeinen elintarvikepula, työväestön levottomuudet, kysymys siirtomaavallan palauttamisesta Indokiinassa sekä varsinkin yhteistyövaikeudet kommunistien ja muiden hallituspuolueiden välillä.[1] Viimeisin ongelma ratkaistiin toukokuussa 1947 siten, että PCF:n ministerit erotettiin hallituksesta. Ramadier erosi lopulta itse saman vuoden marraskuussa.
Ramadier oli vielä valtiovarainministerinä Guy Mollet’n hallituksessa vuonna 1956.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Paul Ramadier (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 23.8.2013.
Aiheesta muualla
- Paul Ramadier (ranskaksi) Assemblée nationale
| ||||||||||||||||||
