Peura

Tämä artikkeli käsittelee eläinlajia ja -sukua. Peurat on myös hirvieläinten kauriiden alaheimon aiempi nimitys. Peura-nimisiä henkilöitä on lueteltu sivulla Peura (sukunimi).
Peura
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Kauriit Capreolinae
Suku: Peurat
Rangifer
C. H. Smith, 1827
Laji: tarandus
Kaksiosainen nimi

Rangifer tarandus
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • 14 alalajia, katso teksti
Katso myös

  Peura Wikispeciesissä
  Peura Commonsissa

Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Peura (Rangifer tarandus) on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläinlaji. Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.

Levinneisyys

Peuran levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa, Siperia, Pohjois-Amerikan pohjoisosat ja Jäämeren arktiset saaret, mukaan lukien Grönlanti. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla.[2] Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin päätettiin hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.[3]

Alalajit

Euraasiassa eläviä peuran alalajeja kutsutaan peuroiksi, ja Pohjois-Amerikassa eläviä karibuiksi.[2][4][5]

Peuran alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin: tundralla tai metsässä eläviin peuroihin.[2][5] Toiset alalajit ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, toiset puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa.[5] Metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten siellä elävien peurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta.[5] Kapeammat ja tiiviimmät sarvet helpottavat puuston seassa liikkumista, kun taas tundralla sarvet voivat kasvaa leveämmiksi.[2][5]

Käsitys peuran alalajien määrästä on vaihdellut vuosien saatossa. Esimerkiksi vuoden 2005 vallitsevan tulkinnan mukaan alaljeja on 14: [2]

  • Rangifer tarandus tarandus – tunturipeura ja siitä kesytetty poro (elää luoteisen Euraasian tundralla)
  • Rangifer tarandus buskensis (elää Euraasiassa)
  • Rangifer tarandus caboti (elää Kanadassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus caribou – metsäkaribu (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus dawsoni † (lukeutui tundralla eläviin karibuihin, on kuollut sukupuuttoon)
  • Rangifer tarandus fennicus – metsäpeura (elää Suomen ja Pohjois-Venäjän metsissä)
  • Rangifer tarandus groenlandicus, synon. R. t. granti (kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus osborni (elää Kanadan Brittiläsessä Kolumbiassa, kuuluu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus pearsoni (elää Venäjän Novaja Zemljalla)
  • Rangifer tarandus pearyi (elää Kanadassa arktisilla saarilla, kuuluu tundralla eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus phylarchus (elää Mantsuriassa)
  • Rangifer tarandus platyrhynchus – huippuvuortenpeura (elää Huippuvuorten tundralla)
  • Rangifer tarandus sibiricus – tundrapeura tai Siperian tundrapeura (elää Pohjois-Siperian tundralla)
  • Rangifer tarandus terraenovae (kuuluu metsissä eläviin karibuihin)

Kuuden lajin taksonomia

Vuoden 2022 lopulla julkaistun geneettisen tutkimuksen mukaan peura pitäisi itsessään jakaa kuuteen eri lajiin, ja näistä osa edelleen alalajeihin: [6]

Lähteet

  • Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.

Viitteet

  1. ↑ Gunn, A.: Rangifer tarandus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Rangifer tarandus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Poromiehet eksoottisella teurastusmatkalla Yle.fi. 28.12.2012. Yle Lappi. Viitattu 29.12.2012.
  4. ↑ Hirvieläimet www.tunturisusi.com. Viitattu 18.6.2023.
  5. ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 87 ja 89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  6. ↑ Lee E. Harding: Available names for Rangifer (Mammalia, Artiodactyla, Cervidae) species and subspecies. Zookeys, 26.8.2022, nro 1119, s. 117–151. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9848878/ [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
  7. ↑ "The wild reindeer (Rangifer tarandus: Cervidae, Mammalia) on the arctic islands of Russia: a review" (2018). Nature Conservation Research 3 (3). doi:10.24189/ncr.2018.040. ISSN 2500-008X. 

Kirjallisuutta

  • Helle, Timo. Peuran ja poron jäljillä. Kirjayhtymä. 1982. ISBN 951-26-2311-0.
  • Leinonen, Antti. Peurasalolla. Forssan kustannus. 1989. ISBN 951-9026-08-8.
  • Montonen, Martti. Suomen peura. WSOY. 1974. ISBN 951-0-06261-8.
  • Pulliainen, Erkki ja Leinonen Antti. Petra: Karjalan peura. Tammi. 1990. ISBN 951-30-9483-9.

 

Taksonitunnisteet
Rangifer tarandus
Cervus tarandus