Pied-Noir
| Pied-noir | |
|---|---|
 Algerin Notre Dame d’Afriquen katedraali, jonka pied-noirit rakensivat 1870-luvulla. | |
| Väkiluku | 1,4 miljoonaa (13 % Ranskan Algerian väestöstä vuonna 1961) |
| Asuinalueet | Constantine, Oran, Alger |
| Kielet | ranska, algerianarabia, espanja |
| Uskonnot | roomalaiskatolilaisuus, juutalaisuus |
| Infobox OK | |
Pied-noir (suomeksi ”mustajalat”) tarkoittaa Pohjois-Afrikassa asuneita ranskalaisia aina Ranskan hallinnassa olleiden siirtomaiden itsenäistymiseen asti. Nimityksen alkuperä on hämärän peitossa.[1]. Marokko ja Tunisia itsenäistyivät vuonna 1956 ja Algeria vuonna 1962.
Tunnettuja pied-noireja
Ranskan Algerian pied-noirit
- Louis Althusser, filosofi
- Daniel Auteuil, näyttelijä
- Édouard-Henri Avril, taidemaalari
- Patrick Bruel, muusikko
- Albert Camus, filosofi
- Marie Cardinal, kirjailija
- Marcel Cerdan, nyrkkeilijä
- Alain Chabat, koomikko
- Hélène Cixous, filosofi
- Claude Cohen-Tannoudji, fyysikko
- Jacques Derrida, filosofi
- Louis Franchet d'Espèrey, sotilas
- Gaston Julia, matemaatikko
- Enrico Macias, laulaja
Ranskan Marokon pied-noirit
- Frida Boccara, laulaja
- Just Fontaine, jalkapalloilija
- Élisabeth Guigou, poliitikko
- Jean-Luc Mélenchon, poliitikko
- Dominique de Villepin, poliitikko
- Jean Reno, näyttelijä
Ranskan Tunisian pied-noirit
- Claudia Cardinale, näyttelijä
- Bertrand Delanoë, poliitikko
- Albert Memmi, kirjailija
- Joseph Sitruk, rabbi
- Georges Wolinski, pilapiirtäjä
Lähteet
- ↑ The History of the Pied-Noirs Algeria.com. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
