Plankton

Tämä artikkeli käsittelee eliötä. Plankton on myös hahmon nimi.
Planktoneliö (valtameren katka).

Plankton (kreik. πλαγκτός, planktos, vaeltava, ajelehtiva) eli keijusto on yhteisnimitys kaikille vedessä vapaasti eläville, useimmiten mikroskooppisille mutta myös suuremmille eliöille, jotka liikkuvat lähinnä ajelehtimalla virtausten mukana tai liikkuvat hitaasti. Niiden elämää ja liikkumista säätelevät yleensä valaistus, lämpötila, ravinto, saalistus ja lajin kyky kellua.[1] Plankton jaetaan yleensä kasvi-, eläin- ja bakteeriplanktoniin.[2]

Makean veden plankton

Makean veden eläinplanktonin pääryhmiä ovat alkueläimet, rataseläimet (Rotifera), vesikirput (Cladocera) sekä hankajalkaiset (Copepoda).[3]

Planktonin kokoluokittelu

Plankton luokitellaan yleisesti eliöiden koon mukaan. Eri kokoluokkien pyytämiseen käytetään erilaisia haavin silmäkokoja ja suodattimia:

  • megaplankton (>20 cm) – muun muassa suuret meduusat
  • makroplankton (0,2–20 cm) – meduusat, kampamaneetit, krillit, massiäyriäiset
  • mesoplankton (0,2–2 mm) – äyriäiset (muun muassa hankajalkaiset, vesikirput), kelluva kalanmäti, kalanpoikaset, nuolimadot, pienet meduusat
  • mikroplankton (20–200 μm) – suuremmat piilevät ja panssarilevät, rataseläimet, alkueläimet, äyriäisten munat ja toukat
  • nanoplankton (2–20 μm) – ripsieläimet, piilevät, alkueläimet
  • pikoplankton (0,2–2 μm) – pa. bakteerit, sinilevät
  • femtoplankton (0,02–0,2 μm) – virukset

Lähde: [4][5]

Holoplankton tarkoittaa eliöitä, joiden koko elinkaari on planktinen.

Meroplankton sen sijaan viittaa planktoneliöihin, jotka vain osan elämästään ovat planktisia. Näitä ovat muun muassa simpukoiden ja monien äyriäisten kuten merirokkojen ja kymmenjalkaisten toukat.

Lähteet

  • Tirri, Rauno & Lehtonen, Juhani & Lemmetyinen, Risto & Pihakaski, Seppo & Portin, Petter: Biologian sanakirja, s. 546. Uudistetun laitoksen 4. painos. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 951-1-17618-8.

Viitteet

  1. ↑ Tirri, Rauno & Lehtonen, Juhani, et al., 2013, s. 546.
  2. ↑ Plankton National Geographic Society. 13.9.2019. Viitattu 27.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Kuoppamäki, Kirsi & Ketola (os. Nykänen), Mirva & Kairesalo, Timo: Vesijärven Enonselän ravintoverkon rakenne ja toiminta vuosina 2009, 2011 ja 2013: Eläinplankton, kasviplanktonbiomassa ja veden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, s. 10. Lahti: Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2020). (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Kelso, Donald: Marine Ecology, Plankton George Mason University. 27.2.2002. Viitattu 27.4.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Schmidt, Tom: Topics in Ecological and Environmental Microbiology, s. 23–. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-12-383879-7. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Plankton Wikimedia Commonsissa
  • Jari Mäkinen: Planktonien salattu elämä paljastuu Tiedetuubi. 22.5.2015. Viitattu 27.4.2020.
  • Planktonyhteisöt Itämeren tilan indikaattoreina Ymparisto.fi. 9.1.2018. Viitattu 27.4.2020.
  • Levätilanne Ymparisto.fi. 29.8.2019. Viitattu 27.4.2020.
  • Frilander, Jenni: Uusi tutkimus: Ilmastonmuutos ajaa merien planktonia kohti napa-alueita – kaikki kalat ja merieläimet eivät pysy muutoksessa mukana Yle Uutiset. 24.5.2019. Viitattu 27.4.2020.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.