Pyöräliikenne

Pyöräkaista Kööpenhaminassa.
Mies kuljettaa pyörällään maissia.

Pyöräliikenne tarkoittaa pyöräilyä yhtenä liikennemuotona, ja se on osa ajoneuvoliikennettä. Erotuksena harrastuspyöräilyyn pyöräliikenteeseen lasketaan kuuluvaksi töihin, opiskelupaikkaan tai esimerkiksi kauppaan pyöräily.[1][2]

Pyöräliikenteen piirteitä

Pyöräily on nopea ja tehokas liikennemuoto erityisesti lyhyehköillä matkoilla. Moottoriliikenteeseen verrattuna pyöräilyllä on useita etuja, kuten pienempi tilavaatimus pysäköinnissä ja ruuhkissa, olemattomat suorat ympäristö- ja meluhaitat sekä myönteiset terveysvaikutukset pyöräilijöihin itseensä.[3] Pyöräily ei myöskään edellytä ajokorttia eikä liikennevakuutusta. Joukkoliikenteeseen verrattuna pyöräilyn etu on vapaa liikkuminen aikatauluista ja reiteistä riippumatta. Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuneuvo alle seitsemän kilometrin matkoilla[4].

On mahdollista käyttää pyöräillessä polkupyörän peräkärryä, pyörälaukkua tai reppua.

Pyöräilyn haittapuolina voidaan pitää alttiutta sääoloille, pyöräilijöiden suojattomuutta törmäyksissä. Talvipyöräilyssä pyöräilyä harjoitetaan talvivarustein.

Lainsäädäntö Suomessa

Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä auto tai moottoripyöräkin, ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Polkupyörää koskevat liikenteessä siis suurelta osin samat säännöt kuin muitakin ajoneuvoja.[5] Polkupyörää tulee pääsääntöisesti kuljettaa pyörätiellä, tai ajoradalla, mikäli pyörätietä ei ole lähettyvillä. Mikäli ajoradan oikealla puolella on piennar, jolla ajo käy päinsä ilman haittaa, polkupyörää tulee kuljettaa pientareella. Alle 12-vuotiaat lapset saavat ajaa polkupyörällä jalkakäytävällä, mikäli ajo ei aiheuta kohtuutonta häiriötä jalankululle.[6]

Polkupyörällä pimeässä ja hämärässä ajettaessa tulee käyttää etu- ja takavaloa 1. kesäkuuta 2020 alkaen.[7] Aikaisemmin vain etuvalo oli pakollinen.

Suomessa lain mukaan pyöräilijän tulee yleensä käyttää kypärää. Kypärän käyttämättömyydestä ei rangaista, vaan säädöksen yksityiskohtaisen perustelun mukaan kyseessä on suositus.[8] Kypärättömyys ei myöskään johda onnettomuustilanteissa korvausten menettämiseen.[9]

Polkupyörällä saa tietyin ehdoin kuljettaa myös matkustajia tai rahtia. Nykyään Suomen lain mukaan polkupyörällä saa kyyditä toista ihmistä iästä riippumatta. Edellytyksenä on, että polkupyörässä on istuimet ja jalkojen suojukset kyydittäviä varten. Polkupyörällä kyydittävien enimmäismäärä riippuu siitä, kuinka monta istuinta polkupyörässä on. Aikaisemmin piti olla vähintään 15-vuotias, jotta sai kyyditä toista ihmistä polkupyörällä. 15 vuotta täyttäneet saivat kyyditä kahta enintään 6-vuotiasta lasta, ja 18 vuotta täyttäneet saivat kyyditä yhtä enintään 10-vuotiasta lasta. Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa enintään 50 kilon tavarakuormaa. Kolmipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa sadan kilon lastia, tai niin monta matkustajaa, kuin mille se on rakennettu.[10]

Suomen laki ei varsinaisesti kiellä päihtyneenä pyöräilyä. Rikoslaki tuntee liikennejuopumuksen moottorittomalla ajoneuvolla, mutta rikoksen täyttäminen edellyttää, että päihtyneen ajo aiheuttaa vaaraa toisen henkilön turvallisuudelle. Tästä rikoksesta voi seurata sakkoa tai enintään kolme kuukautta vankeutta.[11]

Viimeaikaista kehitystä

Pyöräliikenteen ja jalankulun suunnittelu omina kulkumuotoinaan on aloitettu Suomessa 2000-luvulla. Alankomaissa ja Tanskassa pyöräliikennettä on suunniteltu omana kulkumuotona 1930-luvulta asti. Ruotsissa pyöräliikennesuunnitteluun on siirrytty 1990-luvulla, kun vanha SCAFT-malli on nähty kaupunkeihin toimimattomana.[12]

Suomen ensimmäiset pyöräliikenteen omat suunnitteluohjeet valmistuivat Helsingin kaupungilta keväällä 2016.[13] Laadukkaita pyöräväyliä on alettu kutsua nimellä baana ja väylien muodostamaa kokonaisuutta baanaverkoksi. Helsingin baanaverkon kaavoitettu pituus on 130 kilometriä.

Suomessa useissa kaupungeissa on otettu viime vuosina käyttöön kaupunkipyöräjärjestelmä, esimerkiksi ”Alepa-fillarit” Helsingissä 2016. Kaupunkipyöräjärjestelmiä on myös monien muiden Euroopan maiden kaupungeissa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Moisio, Teppo: Blogi: Älä puhu pyöräilijöistä, kun puhut pyöräilijöistä – Helsinki opastaa virkamiehiä HS.fi. 24.10.2015. Viitattu 3.6.2016.
  2. ↑ Pyöräliikenteen viestinnän pikavinkit SlideShare. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto. Viitattu 3.6.2016.
  3. ↑ http://www.motiva.fi/liikenne/kavely_pyoraily_ja_julkinen_liikenne/kavely_ja_pyoraily (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Polkupyöräily liikennemuotona (Arkistoitu – Internet Archive), Pyöräilykuntien verkosto
  5. ↑ Pyöräilyyn liittyvät liikennesäännöt
  6. ↑ Tieliikennelaki (3.4.1981/267) 8 § finlex.fi. Arkistoitu 15.8.2013. Viitattu 1.1.2017.
  7. ↑ Polkupyöräilijöille tulossa iso muutos – punainen takavalo on kohta pakollinen kaikille pyöräilijöille Yle, 2020
  8. ↑ HE 103/2002 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieliikennelain muuttamisesta finlex.fi.
  9. ↑ Mitä sanoo laki – saako ilman pyöräilykypärää kolaroineen korvaukset evätä? YLE. Viitattu 30.12.2016.
  10. ↑ Tavarafillari.fi: Mitä polkupyörällä saa kuljettaa?
  11. ↑ Pyöräilyn kielletyt leikit YLE. Viitattu 30.12.2016.
  12. ↑ The Paradigm of Urban- and Traffic Planning. A Study of SCAFT 1968, Precedents and Followers publications.lib.chalmers.se. Arkistoitu 22.2.2015. Viitattu 26.8.2017.
  13. ↑ Helsinki laati ohjeen pyöräliikenteen suunnitteluun Helsingin kaupunki. Arkistoitu 3.8.2016. Viitattu 3.6.2016.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyöräliikenne Wikimedia Commonsissa