Pyroforia

Pyroforia on aineen ominaisuus, jossa se syttyy itsestään alhaisessa lämpötilassa (alle 55 °C) ollessaan kosketuksissa normaalin ilman kanssa. Tavallisesti aine on hyvin hienojakoista, jotta se olisi pyroforista. Aine voi olla missä tahansa olomuodossa: kiinteä, neste tai kaasu. Suurin osa pyroforisista aineista on kiinteitä. Pyroforisia kaasuja ovat muun muassa arsiini, diboraani, fosfiini ja silaani. Kaikille näille on yhteistä se, että ne ovat hydridejä. Pyroforisia nesteitä on muun muassa hydratsiini, alkyylialumiinit, Grignardin reagenssit ja jotkin metallihydridit. Pyroforisia kiinteitä aineita ovat muun muassa fosfori, alkali-, ja maa-alkalimetallit. Myös monet muut metallit ovat pyroforisia, mutta niiden pitää olla hyvin hienojakoisia. Tällaisia ovat jotkin aktinoidit, köyhdytetty uraani, titaani ja sinkki.[1][2][3][4][5]

Pyroforisia aineita käytetään moottorien sytytykseen esimerkiksi raketeissa.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ David W. A. Sharp: Dictionary of Chemistry, s. 335. 3. painos. Lontoo: Penguin Books Ltd, 2003. ISBN 978-0-140-51445-2. (englanniksi)
  2. ↑ N. Pradeep Sharma: Dictionary of Chemistry, s. 259. Delhi: Gyan Publishing House, 1998. ISBN 81-212-0593-X. (englanniksi)
  3. ↑ Primer on Spontanious Heating and Pyrophoricity DOE Handbook. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Leeni Tolsa: Kemikaalineuvottelukunnan ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) seminaari aineiden ja seosten luokituksista ja merkinnöistä (pdf) 23.9.2014. kemikaalineuvottelukunta.fi. Viitattu 9.8.2015.
  5. ↑ Fysikaalis-kemialliset tietovaatimukset REACH. Viitattu 9.8.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Luettelo pyroforisista aineista (englanniksi)
  • Luettelo pyroforisista aineista (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.