Ranskan toinen tasavalta : Lähteet, Aiheesta muualla Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Ranskan toinen tasavalta

Ranskan tasavalta
République française

1848–1852

lippu

sinetti

Ranskan toinen tasavalta vuonna 1839

Valtiomuoto

tasavalta

Pääkaupunki

Pariisi

Viralliset kielet

ranska

Valuutta

Ranskan frangi

Tunnuslause

Liberté, Égalité, Fraternité

Kansallislaulu

Le Chant des Girondins

Edeltäjä

Heinäkuun monarkia

Seuraaja

Ranskan toinen keisarikunta

Infobox OK

Ranskan historia

Esihistoria

Paleoliittinen
Mesoliittinen
Neoliittinen
Kuparikausi
Pronssikausi
Rautakausi

Antiikki

Kreikkalaiset yhteiskunnat
Gallia	ennen 50 eaa.
Rooman Gallia	50 eaa. – 486 jaa.

Varhaiskeskiaika

Frankit
Merovingit	481–751
Karolingit	751–987

Keskiaika

Suorat kapetingit	987–1328
Valois	1328–1498

Varhaismoderni

Ancien Régime

Valois-Orléans	1498–1515
Valois-Angoulême	1515–1589
Bourbon	1589–1792

Pitkä 1800-luku

Ranskan suuri vallankumous	1789–1799
Ranskan kuningaskunta	1791–1792
Ensimmäinen tasavalta	1792–1804
Ensimmäinen keisarikunta	1804–1814
Restauraatio	1814–1830
Heinäkuun monarkia	1830–1848
Toinen tasavalta	1848–1852
Toinen keisarikunta	1852–1870
Kolmas tasavalta	1870–1940

1900-luku

Kolmas tasavalta	1870–1940
Vapaa Ranska Vichyn Ranska	1940–1944
Väliaikainen hallinto	1944–1946
Neljäs tasavalta	1946–1958
Viides tasavalta	1958–

Ranskan toinen tasavalta oli jakso vuosina 1848–1852, jolloin Ranskassa oli tasavaltalainen perustuslaki. Jakso alkoi helmikuun vallankumoukseksi kutsutusta kansannousujen sarjasta ja päättyi, kun Louis Napoléon Bonaparte kaappasi vallan ja perusti Ranskan toisen keisarikunnan, jota johti nimellä Napoleon III.^[1]

Toinen tasavalta otti viralliseksi motokseen Vapaus, veljeys ja tasa-arvo (ransk. Liberté, Égalité, Fraternité).

Viimeinen kuningas Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa, yhdeksänvuotiaan Ludvig Filipin hyväksi 24. helmikuuta 1848 ja pakeni Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää nuoren Philippen kuninkaaksi, mutta valitsi presidentiksi Louis Napoléon Bonaparten. Bonaparte teki vallankaappauksen 1. joulukuuta 1851 ja julisti itsensä elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.