Regencytyyli

Regencytyylinen Belsay Hall Northumberlandissa on suunniteltu antiikin Kreikan ihanteiden mukaan.

Regencytyyli oli Ison-Britannian rakennus- ja sisustustaiteessa esiintynyt suuntaus, joka vallitsi vuosina 1810–1830 prinssi Yrjö IV:n hallitessa maata ensin sijaishallitsijana (engl. regent) ja myöhemmin kuninkaana.[1][2] Regencytyyli otti tärkeimmät vaikutteensa antiikin Kreikan ja Rooman rakennus- ja koristetaiteesta ja yhdisti niihin aineksia luonnosta, muinaisegyptiläisestä taiteesta ja ranskalaisesta rokokoosta.[1][3] Sille oli ominaista suunnittelun tarkoituksenmukaisuus näyttävyydestä tinkimättä sekä arkkitehtuurin, sisustuksen ja huonekalujen yhdistäminen kiinteäksi kokonaisuudeksi.[1]

Piirteet

Tämä regencytyylinen tulisija suunniteltiin Brightonin Royal Pavilioniin. Tulipesän yläpuolella oli lohikäärmeen muotoinen reunus ja sitä reunustivat pienoispylväin koristellut pilasterit. Takkaan kuului myös kiinalaistyylinen kipinäsuoja ja halkoteline.

Regencytyyli hyödynsi uusimpia arkeologisia löytöjä ja pyrki mukailemaan klassisia esikuvia tarkemmin kuin samanaikaisesti Ranskassa vallinnut empiretyyli ja jo 1700-luvulta asti Euroopassa vaikuttanut uusklassinen suuntaus.[1][3] Englannissa julkaistiin runsaasti antiikin Kreikkaa koskevia uusia tutkimustuloksia, joista suunnittelijat lainasivat töihinsä kreikkalaisia aiheita, esimerkiksi kasviaiheista muodostuvia nauhaornamentteja. Keisarillisen Rooman suurieleisestä arkkitehtuurista ja kuvanveistotaiteesta kopioitiin regencytyyliin puolestaan vahvat muodot ja ornamentit, kuten lehtisommitelmat, kukat ja drapeeraukset. Suunnittelijoita inspiroivat erityisen paljon antiikin friisit, joita käytettiin rakennusten ulkoseinissä ja jopa tapettien boordinauhoissa.[3]

Ranskalaisesta rokokoosta (1740–1770) regencytyyliin saatiin kaarevat muodot sekä kivien ja simpukoiden käyttö koristeena. 1830-luvulta lähtien inspiraatiota alettiin hakea myös luonnosta. Tämä korostui erityisesti aikakauden värikkäässä keramiikkataiteessa, jossa koristeiden ohella esineen muoto saattoi olla peräisin luonnosta.[3] Napoleonin Egyptin-retkellään tekemät arkeologiset löydöt (1798) olivat herättäneet Euroopassa kiinnostuksen muinaisegyptiläiseen taiteeseen, josta saatiin paljon uusia aiheita myös regencytyyliin, esimerkiksi siivelliset auringonkehrät, haukat ja krokotiilit.[1][3]

Regencytyylisistä huonekaluista puuttuivat monimutkaiset muodot ja koristekaiverrukset, ja niiden tasaiset pinnat koristeltiin eksoottisilla puuviiluilla, metalleilla ja maaleilla. Jo hiipumassa ollut innostus kiinalaiseen sisustustaiteeseen sai uutta puhtia ja ilmeni bambun ja japanilaistyylisten mustakultaisten lakkatekniikoiden käyttönä huonekaluissa – etenkin Brightonin Royal Pavilionin interiöörissä prinssi Yrjön toivomuksesta.[1][4] Hänen sisustusmakunsa ansiosta myös messingillä upotuskoristelluista ranskalaisista huonekaluista tuli muodikkaita.[1]

Johtohahmot

Egyptiläinen huone, kuva Thomas Hopen teoksesta Household Furniture and Decoration (1807).

Prinssi Yrjö vaikutti regencytyylin nousuun toimimalla muodin suunnannäyttäjänä ja taiteenkeräilijänä sekä tilaamalla ylellisiin palatseihinsa teoksia kuuluisilta taidemaalareilta, arkkitehdeiltä, sisustussuunnittelijoilta ja taidekäsityöläisiltä. Prinssin ohella regencykauden estetiikkaan vaikutti erityisesti englanninhollantilainen sisustussuunnittelija ja taiteentuntija Thomas Hope (1769–1831), jonka kirjoittamasta sisustussuunnittelun käsikirjasta Household Furniture and Decoration (1807) tuli suunnittelijoille merkittävä lähdeteos.[3] Tyylisuuntaukseen ovat vaikuttaneet myös ainakin arkkitehdit John Nash, Henry Holland ja Charles Heathcote Tatham sekä huonekalusuunnittelijat Thomas Sheraton ja George Smith.[1]

Esimerkkejä

  • Carlton House (purettu 1827) Lontoon Pall Mall -kadulla sisustettiin prinssi Yrjön mieltymysten mukaisesti ylelliseksi, regencytyyliseksi palatsiksi;[3]
  • Belsay Hall (1807–1815) Northumberlandissa oli Britannian ensimmäinen kokonaan kreikkalaistyylinen herraskartano;[3]
  • Egyptiläinen ruokasali (1802–1806) Goodwood Housessa Sussexissa oli Britannian ensimmäinen interiööri, jonka suunnittelussa oli käytetty inspiraationa Napoleonin Egyptin-retkellä tehtyjä piirroksia.[3]

Katso myös

  • Empiretyyli – Ranskassa samoihin aikoihin vallinnut tyylisuuntaus
  • Biedermeiertyyli – Saksassa, Itävallassa ja Pohjoismaissa samoihin aikoihin vallinnut tyylisuuntaus

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Regency style Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Regency-tyyli Tai­de­his­to­rian sa­nas­to. Arkistoitu 5.7.2022. Viitattu 3.3.2019.
  3. ↑ a b c d e f g h i Style Guide: Regency Classicism Victoria and Albert Museum. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Chinoiserie Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)