Richard Parkes Bonington
Richard Parkes Bonington (25. lokakuuta 1802 Arnold, Nottinghamshire – 23. syyskuuta 1828 Lontoo) oli romanttista tyylisuuntaa edustanut brittiläinen taiteilija, joka tunnetaan maisema- ja historiamaalauksistaan. Pääosan urastaan Ranskassa luonut ja varhain kuollut Bonington muodostui hyvin vaikutusvaltaiseksi esikuvaksi ja hänen tyylinsä sai paljon jäljittelijöitä sekä Englannissa että Ranskassa.[1]
Elämä
Boningtonin isä oli Nottinghamin vankilan johtaja ja harrastelijamaalari.[2] Perhe muutti Englannista tehtailijoiksi Ranskan Calais’hen vuonna 1817 Boningtonin ollessa 15-vuotias, ja seuraavana vuonna edelleen Pariisiin.[3] Calais’ssa Boningtonin ensimmäinen taideopettaja oli Englannissa pitkään asunut Louis Francia, jolta hän oppi Thomas Girtinin edustaman englantilaisen vesivärimaalauksen perinteen sekä kiinnostuksen luontoon ja rannikkomaisemiin.[3][1] Siirryttyään Pariisiin Bonington tutustui ranskalaiseen aloittelevaan taidemaalariin Eugène Delacroix’hon. Bonington pääsi vuonna 1819 opiskelijaksi École des Beaux-Arts -taideoppilaitokseen ja hänestä tuli Antoine-Jean Grosin yksityisoppilas.[1] Hän harjaantui pian piirtämisen ja ulkoilmamaalauksen taidoissa. Bonington lähti Grosin ateljeesta vuonna 1822 ja oli koko lyhyen loppuelämänsä lähes jatkuvasti liikkeessä.[4] Hänen vesivärityönsä herättivät huomiota Pariisissa ja vuosina 1821–1823 hän matkusteli tekemässä luonnoksia Normandiassa, Picardiessa ja Flanderissa. Hänen ensimmäinen näyttelynsä Pariisin salongissa oli vuonna 1822.[1] Vuoden 1824 näyttelyssä, jossa oli esillä runsaasti englantilaisten taiteilijoiden töitä, Bonington voitti kultamitalin yhdessä John Constablen ja Copley Fieldingin kanssa.[1][5] Bonington perehtyi seuraavaksi Constablen tuotantoon ja vuonna 1825 hän matkusti Lontooseen yhdessä Delacroix’n kanssa. Siellä Bonington otti vaikutteita John Turnerin tyylistä ja innostui muotiin nousseesta historiamaalauksesta.[1]
Bonington palasi Englannista aluksi Pariisiin ja jakoi jonkin aikaa ateljeen Delacroix’n kanssa. He tuottivat tuona aikana samantapaisia töitä, joiden aiheet olivat usein itämaisia tai keskiaikaisia. Vuonna 1826 Bonington vieraili Venetsiassa.[4] Hänen näyttelynsä Lontoossa vuosina 1826 ja 1828 saavuttivat suuren suosion.[1] Hän kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen keuhkotautiin vain 25-vuotiaana.[4] Hänen ateljeensa oli viime vaiheessa Pariisissa, mutta hän kuoli ollessaan matkalla Lontoossa.[3]
Taide ja vaikutus
Bonington oli uuden romanttisen tyylin taitaja ja hän kehitti sekä vesiväri- että öljymaalauksen tekniikkaa. Myös värien käyttäjänä hän oli taitava. Hänen historia-aiheisten öljymaalaustensa on sanottu edustaneen uudenlaista synteesiä flaamilaisten ja venetsialaisten mestareiden tekniikoista.[1] Tosin Boningtonin öljymaalausten on sanottu kalvenneen hänen vesiväritöidensä monipuolisuuden ja spontaaniuden rinnalla.[4] Lisäksi hän kokeili uutta ilmaisumuotoa, litografiaa. Boningtonin vaikutus kuvataiteeseen varsinkin Englannissa ja Ranskassa muodostui suorastaan suhteettomaksi hänen lyhyeksi jääneeseen uraansa nähden.[1] Monet ranskalaiset taiteilijat ottivat oppia Boningtonin maalausten taitavasta valon käytöstä. Delacroix, Theodore Gericault ja Eugène Isabey saivat innoitusta hänen vesiväritöidensä spontaaniudesta ja värien käytöstä.[2]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Richard Parkes Bonington (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.7.2014.
- ↑ a b Richard Parkes Bonington (englanniksi) Encyclopedia of World Biography. Yourdictionary.com. Viitattu 10.7.2014.
- ↑ a b c Richard Parkes Bonington (englanniksi) National Gallery of Art. Viitattu 10.7.2014.
- ↑ a b c d Richard Parkes Bonington (englanniksi) Tate Gallery. Viitattu 10.7.2014.
- ↑ Richard Parkes Bonington (englanniksi) National Gallery. Viitattu 10.7.2014.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Parkes Bonington Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
