Rita Dove

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Artikkelissa monia käsitteellisiä väärintulkintoja, sisällön ymmärtämättämyyttä, suomen kieleen kuulumattomia rakenteita. Kone- tai sanakirjakäännösmäinen lähestyminen tuottanut outoja tulkintoja enkkuwikin artikkelista. Lähteitä ei ole aina luettu, oleellinen ei nouse esiin. Keskustelua artikkelin haasteista täällä.

Rita Dove
Dove joulukuussa 2017
Henkilötiedot
Koko nimi	Rita Frances Dove
Syntynyt	28. elokuuta 1952 Ohio, Yhdysvallat
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Ammatti	runoilija, kirjoittaja, yliopiston professori
Vanhemmat	Ray A. Dove ja Elvira Hord
Puoliso	Fred Viebahn (1979-)
Lapset	Aviva Dove-Viebahn
Kirjailija
Tuotannon kieli	engalti
Tyylilajit	runous, essee, novelli
Palkinnot
Kts. Rita Dove palkinnot ja kunnianosoitukset
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Rita Frances Dove (s. 28. elokuuta 1952 Ohio, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija.^[1][2] Hän on kirjoittanut romaanin, novellin, esseitä ja lukuisia runoja.^[1] Doven teokset ja hänen työnsä esitaistelijana ovat vaikuttaneet suuresti amerikkalaiseen kirjallisuuteen.^[3]

Dove sai vuonna 1996 National Humanities -mitalin presidentti Bill Clintonilta ja vuonna 2011 National Medal of Arts -mitalin presidentti Barack Obamalta. Hän on ainoa runoilija, joka on saanut molemmat. Hänelle on vuoteen 2024 mennessä myönnetty yhteensä 29 kunniatohtorin arvoa.^[1][2][4][5]

Varhainen elämä

Rita Dove syntyi Akronissa, Ohiossa vuonna 1952.^[2][1][6] Hänen isänsä Ray A. Dove oli kemisti ja amerikkalaisen teollisuuden yhdentymisen pioneeri, joka työskenteli yhdysvaltalaisessa rengasteollisuudessa Goodyearissä.^[7][8] Erityisesti Doven äiti Elvira Hord tykkäsi lukea Ritalle, kun tämä oli nuori.^[8] Doven vanhemmat kannustivat häntä pitkäjänteiseen opiskeluun ja laajaan lukemiseen.^[8][9][10] Rita menestyikin koulussa hyvin^[11][3] ja sijoittui maan sadan parhaan lukio-opiskelijan joukkoon vuonna 1970. Sen johdosta hän pääsi vierailemaan Valkoisessa talossa samana vuonna.^{[8][6][12][13]}

Rita kasvoi Akronissa historian, kirjallisuuden ja musiikin ympäröimänä, ja hän soitti nuoruudessaan pitkään selloa.^[14] Hän johtikin lukionsa silloista majorette-ryhmää.^[8] Dovea kiinnosti myös kirjoittaminen ja hän kirjoitti tarinoita ja näytelmiä luokkalaisilleen esitettäväksi.^[13]

Dove suoritti englannin kielen tutkinnon hyvin arvosanoin Miamin yliopistosta Ohiossa vuonna 1973. Vuonna 1977 Dove opiskeli Iowan yliopistossa kirjailijoiden ryhmässä. Hän suoritti siellä MFA-tutkinnon.^[15]

Ura

Ulkoista mediaa
Rita Dove
Kuva(t)
Video(t)
C-SPAN Former U.S. Poet Laureate Rita Dove, 15:43, C-SPAN[16]

Dove opetti luovaa kirjoittamista englannin kielellä Arizonan yliopistossa vuosina 1981–1989.^[6][8][17] Hän sai vuonna 1987 Pulitzerin runouden palkinnon.^[8] Toukokuussa 1993 kongressin kirjastonhoitaja nimitti hänet Yhdysvaltain runoilijan palkinnon konsultiksi. Hän ehti toimia virassa vuoteen 1995 asti.^[18][19] Hän oli 40-vuotiaana nuorin henkilö ja ensimmäinen afroamerikkalainen tässä virassa.^[6][8][20]

Vuodesta 1989 Dove on opettanut Virginian yliopistossa Charlottesvillessä. Hän toimi Virginian yliopistossa englannin kielen professorina vuosina 1993–2020.^[4][15]

Dove on kirjoittanut tekstit Pulitzer-palkinnon voittajan Tania Leónin musiikkiteoksille "Singin' Sepia" (1996),^[21] Reflections" (2006),^[22] "Crossing Choirille". Dove teki myös yhteistyötä muiden säveltäjien kanssa, esimerkiksi Richard Danielpourin.^[23]

Vuonna 1999 Dove osallistui Lincoln Memorial -tapahtumaan, jossa hän luki hänen runonsa America's Millennium, John Williamsin musiikin säestyksellä.^[24]

Dove toimi myös kongressin kirjaston runouden erityiskonsulttina vuosina 1999 ja 2000 Louise Glückin ja WS Merwinin kanssa.^[4] Vuosina 2004-2006 hän toimi Virginian runoilijapalkinnon konsulttina.^[15][8]

Dove oli AWP:n (Associated Writing Programs) presidentti vuosina 1986-1987. Hän toimi Phi Beta Kappan senaattorina vuosina 1994-2000 ja American Poets -akatemian kanslerina vuosina 2006-2012.^[25]

Dove on American Philosophical Societyn ja American Academy of Arts and Sciencesin jäsen.^[26] Dove on ollut Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian entinen jäsen ja vuodesta 2023 lähtien toiminut sen varapuheenjohtajana.^[25]

Dove kirjoitti viikoittain kolumneja Washington Postille vuosina 2000–2002.^[27][28] Vuosina 2018–2019 Dove toimi New York Times -lehden runotoimittajana.^[29][27]

Doven omasta mielestä hänen tähän mennessä kunnianhimoisin runokokoelmansa, Sonata Mulattica, julkaistiin vuonna 2009.^[30][31] Se sai vuonna 2010 Hurston-Wright Legacy -palkinnon.^[32]

Dove toimitti vuonna 2013 julkaistun, The Penguin Anthology of 20th-Century American Poetryn runokirjan, johon oli koottu eri merkittävien runoilijoiden runoja sadan vuoden ajalta.^{[33][34][17][35]} Kokoelma herätti kiivasta keskustelua, kun jotkut kriitikot väittivät, että Dove ottaa kirjaan vain populistista ajattelutapaa kannattavia runoilijoiden runoja, eikä muita ajattelutapaa kannattavia runoilijoita. Runoilija John Olson kommentoi, että "Dove sulkee pois henkeäsalpaavan paljon merkittäviä runoilijoita". Tunnettuja runoilijoita, jotka jäivät ulkopuolelle, ovat Sylvia Plath, Allen Ginsberg, Sterling Brown, Louis Zukofsky, George Oppen, Charles Reznikoff ja Lorine Niedecker.^[36]

Kuten Dove haastatteluissaan selitti, hän oli alun perin valinnut Plathin, Ginsbergin ja Brownin teoksia, mutta nämä samoin kuin jotkut muut runoilijat jätettiin pois heidän toiveensa mukaan ja heidän runonsa oli poistettava valmiista teoksesta aivan viime hetkellä, koska heidän julkaisijansa kielsi niiden sisällyttämisen valmiiseen teokseen. Lisäksi Penguinin kanssa oli erimielisyyttä runojen lupamaksuista. Kriitikko Helen Vendler tuomitsi Doven valinnat.^[37] Dove puolusti toimituksellista työtään Vendlerille The New York Review of Booksissa -lehdessä,^[35] runoilija Jericho Brownin kanssa Best American Poetryn verkkosivustolla^[38] ja Bill Moyersin isännöimässä televisio ohjelmassa Moyers & Companyssä.^[39]

Doven 11. runokokoelma, Playlist for the Apocalypse, jonka julkaisi WW Norton & Company, julkaistiin elokuussa 2021.^[40] New York Timesin kriitikko Dwight Garner kutsui runoa yhdeksi parhaista ja katsoi siinä olevan herkkyyttä, nokkeluutta ja rohkeutta.^[41]

Eduardo Montes-Bradleyn on tehnyt Rita Dovesta dokumenttielokuvan, Rita Dove: Amerikkalainen runoilija. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa Paramount-teatterissa 31. tammikuuta 2014.^[42][43]

Palkinnot ja kunnianosoitukset

Pulitzer-palkinnon lisäksi Dove on saanut lukuisia kirjallisia ja akateemisia kunnianosoituksia, mukaan lukien 29 kunniatohtorin arvoa. Viimeksi vuonna 2018 Harvardin yliopistosta^[20] ja Michiganin yliopistosta.^[44]

Vuonna 1996 Dove sai National Humanities -mitalin presidentti Bill Clintonilta.^[27][45] ja vuonna 2011 Dove sai National Medal of Arts -mitalin presidentti Barack Obamalta.^{[27][46][19][47]}

Vuonna 2016 hän oli aloituspuhujana Virginian yliopistossa, joka ei perinteisesti jaa kunniatohtorin arvoja.^[48] Dove sai American Academy of Achieventin Golden Plate -palkinnon vuonna 1994.^[49][50] Dove sai tieteiden Heinz-palkinnon vuonna 1997.^[13]

Vuonna 2014 Dove palkittiin 10 000 dollarin arvoisella Carole Weinstein -palkinnolla runoudesta^[51] ja vuonna 2016 hän sai Stone Award for Lifetime Literary Achievement -palkinnon Oregon State Universitystä.^[52]

Doven vuonna 2016 julkaistu teos Collected Poems 1974–2004 (suom. Kootut runot 1974–2004), oli National Book -palkinnon finalisti.^[53] Teos oli NAACP Image Awardin runopalkinnon voittaja ja 2017 Library of Virginia Poetry Award -palkinnon voittaja.^[54]

Vuonna Dove 2017 sai Callaloo Lifetime Achievement Award -palkinnon^[55] ja vuonna 2019 100 000 dollarin arvoisen Wallace Stevens Award -palkinnon.^[56] Dove sai WEB Du Bois -mitallin Harvardin yliopistosta vuonna 2018^[57] ja CCNY:n Langston Hughes -mitalin vuonna 2019.^[58]

Dove valittiin Ohio Women's Hall of Fameen vuonna 1991^[59][60] ja vuonna 2018 hänet nimettiin Virginian merkittävien naisten joukkoon.^[61]

Vuonna 2021 Dove sai runouden kultamitalin American Academy of Arts and Letters järjestöstä.^[62] Se on järjestön korkein kunnianosoitus, jonka on saanut vain 16 runoilijana (3 naista) järjestön 110-vuotisen historian aikana. Dove on ensimäinen afroamerikkalainen, joka on saanut tämän mitalin.^lähde?

Vuonna 2022 paljastettiin Virginian yliopiston tilaama muotokuva Rita Dovesta. Muotokuvan oli tehnyt Sanjay Suchak. Muotokuva on esillä Virginian yliopiston historiallisen Pavilion VII:n eteishuoneessa.^[63] Dove sai Ruth Lilly Poetry Prize -palkinnon vuonna 2022 Poetry Foundationilta^[64] ja ja Rebekah Johnson Bobbitt -palkinnon elämäntyöstään kongressin kirjastolta.^[65]

Dove sai vuonna 2023 American Letters -mitalin ja siihen liittyvän 10 000 dollarin rahapalkinnnon. Dove on 36. henkilö, joka on saanut tämän mitalin.^[5][66] Tämän jälkeen Dove sai Amerikkalaisten runoilijoiden järjestöltä Poets Leadership -palkinnon vuonna 2024^[67] ja Thomas Robinson Prize for Southern Literature -palkinnon Mercer-yliopistolta vuonna 2024.^[68][4][25]

Yksityiselämä

Dove meni naimisiin saksalaissyntyisen kirjailijan Fred Viebahnin kanssa vuonna 1979.^[69][8][70] He tapasivat ensimmäisen kerran kesällä 1976, kun Dove oli maisterivaiheen opiskelija Iowan yliopistossa.^[8][71]

Heidän tyttärensä Aviva Dove-Viebahn syntyi Phoenixissa, Arizonassa vuonna 1983.^[72][73][74] Dove ja Viebahn ovat innokkaita tanssisalitanssijoita^[75][76] ja he ovat osallistunut useisiin showcase-esityksiin.^[77] Vuodesta 1989 Dove ja hänen miehensä ovat asuneet Charlottesvillessä, Virginiassa.^[25][77]

Tuotanto

Runous^[7][76]

Kokoelmat

• The yellow house on the cornern, Pittsburgh: Carnegie-Mellon University, julkaistu 1980
• Museum, Carnegie Mellon, julkaistu 1983)
• Thomas and Beulah, Carnegie Mellon, julkaistu 1986 ISBN 978-0-88748-021-8
• Grace Notes, New York: W. W. Norton, julkaistu 1989 ISBN 978-0-393-02719-8
• Selected Poems, Pantheon/Vintage, julkaistu 1993 ISBN 978-0-679-75080-2
• Mother Love, New York: W. W. Norton, julkaistu 1995 ISBN 978-0-393-31444-1
• On the Bus with Rosa Parks, New York: Norton, julkaistu 1999 ISBN 978-0-393-04722-6
• American Smooth, New York: W. W. Norton, julkaistu 2004 ISBN 978-0-393-05987-8
• Sonata Mulattica, New York: W. W. Norton, julkaistu 2009 ISBN 978-0-393-07008-8
• Collected Poems 1974-2004, New York and London: W. W. Norton, julkaistu 2016 ISBN 978-0-393-28594-9
• Playlist for the Apocalypse, New York: W. W. Norton, julkaistu 2021 ISBN 978-0-393-86777-0

Antologiat

• The Penguin Anthology of Twentieth-Century American Poetry, New York: Penguin Books, julkaistu 2011 ISBN 978-0-14-310643-2
• The Best American Poetry 2000, New York: Scribner, julkaistu 2000 ISBN 978-0-7432-0033-2

Romaanit

• Through the Ivory Gate, Pantheon Books, julkaistu 1992 ISBN 978-0-679-41604-3

Draamat^[78]

• Darker Face of the Earth, Story Line, julkaistu, 1994, tarkistettu painos julkaistu 1996

Novelli

• Fifth Sunday, Kentuckyn yliopisto, Callaloo Fiction Series, julkaistu 1985 ISBN 978-0-912759-06-7

Esseitä^[79][80]

• The Poet's World, Washington, DC: Kongressin kirjasto, julkaistu 1995

Lähteet

Aiheesta muualla

• Sitaatteja aiheesta Rita Dove Wikisitaateissa
• Doven esiintyminen C-SPANissa
• Luento: Rita Dove Key Westin kirjallisessa seminaarissa, vuonna 2010
• Rita Doven elämänkerta
• Doven runo Bridgetower
• "Rita Dove: valikoiva bibliografia", Project Muse.
• Haastattelu: Rita Dove Jeffrey Brown haastatteli Dovea joulukuussa 2011.
• Kuvia Rita Doven elämästä

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Tšekki Australia Kroatia Alankomaat Puola Tieteilijät CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Deutsche Biographie Trove Muut Europeana SNAC IdRef

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Rita Dove