Rooman ryöstö (846)
Rooman ryöstö (846) oli pohjois-afrikkalaisten saraseenien tekemä ryöstöretki Roomaan elokuussa 846. Tulijat olivat luultavasti Tunisian emiraatin aghlabideja, jotka saapuivat joko Afrikasta tai Sisiliasta. Saraseenien laivasto rantautui Tiberin suulle, minkä jälkeen saraseenit, joita oli ehkä 5500, valtasivat satamakaupunki Ostian, josta asukkaat olivat paenneet. Saraseenit saivat vastaansa Roomassa kootun siviilikaartin, mutta se ei kyennyt estämään heidän aikeitaan.[1]
Hyökkääjät eivät pyrkineet Roomaan, joka oli muurien suojassa, vaan ryöstivät niiden ulkopuolelle jääneet kaksi kirkkoa, vanhan Pietarin kirkon eli Konstantinuksen basilikan sekä Pyhän Paavalin kirkon. Tämän jälkeen saraseenit jatkoivat ryöstöretkeä Rooman eteläpuolelle pitkin Via Appiaa. He saivat peräänsä frankkien kuninkaan Lotharin Spoletosta lähettämän luultavasti korkeintaan muutaman tuhannen miehen siviilikaartin, joka hävisi taistelun saraseneeja vastaan lähellä Caietaa. Saraseenit nousivat laivoihinsa Rooman ja Napolin puolivälissä vasta huhtikuussa vuonna 849. Näin he pyrkivät välttämään merelliset talvimyrskyt, mutta joutuivat kuitenkin sellaisen kohteeksi, ja menettivät ryöstösaaliita ja miehistöä kuljettaneet laivat. Saraseenit uusivat hyökkäyksen vuonna 849, mutta tällä kertaa heidät lyötiin jo Ostiassa.[1]
Ghazw ("ratsia")
Hyökkäys vastasi beduiinien perinteistä tapaa ryöstöretkiä (ghazw), jotka olivat nopeita iskuja tarkoituksella hankkia ryöstösaalista.[1] Hyökkäyksen teki vuonna 800 Tunisian alueelle muodostunut itsenäinen aghlabidien emiirikunta, joka oli muodollisesti vasallisuhteessa abbasidien kalifaattiin. Aghlabidit hallitsivat merirosvolaivoillaan keskistä Välimerta ja olivat alkaneet haastaa Bysantin herruutta aloittamalla Sisilian valtauksen vuonna 827.[2] Riccardo Affinatin mukaan saraseenit olivat jo vuonna 830 hyökänneet Rooman muurien ulkopuolella sijainneille Pietarin kirkolle ja Pyhän Paavalin kirkolle.[3] Hyökkäys toistui nyt suuremmalla voimalla 16 vuotta myöhemmin. Se kohdistui ensin rannikolla Ostiaan, joka jäi ilman vastarintaa hyökkääjien haltuun, vaikka se oli linnoitettu, ja jatkui jokea pitkin Roomaan, missä suuret Pietarin ja Paavalin kirkot ryöstettiin ja myös naiset ja lapset surmattiin ikään katsomatta. [1]
Vaikutukset
Paavi Leo IV (847–855) antoi rakennuttaa Vatikaanin kukkulan ympärille muurin, mura leonine, tulevia hyökkäyksiä vastaan. Muurien ympäröimä alue sai 1500-luvulta alkaen oman hallintonsa. Nykyinen Vatikaanivaltio käsittää jotakuinkin tämän alueen, josta käytettiin nimeä Città leonina. Saraseenit tekivät uuden hyökkäyksen vuonna 849, mutta nyt Rooma oli saanut avukseen muiden rannikkokaupunkien laivastoja, jotka oli sijoitettu Ostiaan. Kun merirosvojen purjeet ilmestyivät näkyviin, vastahyökkäys hajotti saraseenien laivueen ja sai aikaan suurta tuhoa. [4]
Lähteet
- Affinati, Riccardo: Cittá fatali I. Storie militari degli assedi e dei conflitti urbani. Soldiershop Publishing, 2015. Teoksen verkkoversio.
- Dalli, Charles: From Islam to Christianity:the Case of Sicily. University of Pisa, 2006. ISBN 88-8492-404-9. Teoksen verkkoversio.
- Lankila, Tommi P.: The Saracen Raid of Rome in 846: An Example og Maritime ghazv teoksessa Travelling through Time. Essays in honour of Kaj Öhrnbeg, toim. Sylvia Akar, Jaakko Hämeen-Anttila & Inka Nokso-Koivisto, s. 549–558. Suomen Itämainen Seura, 2013.
