Runojalka

Runojalka on mitallisessa runoudessa runon poljentoyksikkö ja runosäkeen perusosa. Se muodostuu painottomien ja painollisten tavujen tai lyhyiden ja pitkien tavujen vaihtelusta. Runosäkeet koostuvat usein runojalkojen toistosta runomitan mukaisesti.[1]

Kreikkalaisessa metriikassa käytetään runojalkojen sijasta yleensä metroneita, jotka useimmiten vastaavat jotakin runojalkaa, mutta jambin, trokeen ja anapestin tapauksessa muodostuvat kahdesta jalasta.[2][3]

Runojalkoja

Yleisimpiä runojalkoja ovat muun muassa ( = lyhyt/painoton tavu, = pitkä/painollinen tavu):

  • Anapesti: Yhdessä runojalassa on kaksi painotonta/lyhyttä tavua, joita seuraa yksi painollinen/pitkä:
  • Daktyyli: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa kaksi painotonta/lyhyttä:
  • Jambi: Yhdessä runojalassa on yksi painoton/lyhyt tavu, jota seuraa yksi painollinen/pitkä:
  • Trokee: Yhdessä runojalassa on yksi painollinen/pitkä tavu, jota seuraa yksi painoton/lyhyt:
  • Pyrrhikus: Kaksi painotonta/lyhyttä tavua:
  • Spondee: Yhdessä runojalassa on kaksi painollista/pitkää tavua:

Lähteet

  1. ↑ Runojalka Tieteen termipankki. Viitattu 30.1.2018.
  2. ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  3. ↑ Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.