Ruth Baldwin Cowan

Ruth Baldwin Cowan (15. kesäkuuta 1901 Salt Lake City, Utah, Yhdysvallat – 5. helmikuuta 1993 Harper's Ferry, Länsi-Virginia, Yhdysvallat) oli ensimmäisiä yhdysvaltalaisia naissotakirjeenvaihtajia. Hän käytti toimittajaniminään Ruth Cowania ja R. Baldwin Cowania. Jälkimmäistä hän käytti varsinkin, kun kyseessä oli "miehinen" uutinen.^[1]

Salt Lake Cityssä 1901 syntynyt Cowan oli kahdeksanvuotias, kun hänen isänsä, kaivosmies William Henry Cowan kuoli. Ruth Cowan muutti äitinsä Ida Baldwinin kanssa Floridaan, jossa äiti yritti käynnistää hedelmätilaa. Hankkeen epäonnistuttua he palasivat Salt Lake Cityyn, josta he muuttivat edelleen Texasiin. Ruth Cowan valmistui Texasin yliopistosta Austinissa 1923.^[1]

Ura

Cowan työskenteli alkuun algebran opettajana, mutta ajautui toimittajan uralle San Antonio Evening News -lehteen. Pian hän kirjoitti freelancerina muihinkin sanomalehtiin. Uutistoimisto United Press (UP) palkkasi hänet kirjeenvaihtajaksi nimellä R. Baldwin Cowan, ja hän työskenteli menestyksekkäästi kuukausien ajan. Kun UP sai tietää, että hän on nainen, hänet erotettiin pian. Hän sähkötti toiseen uutistoimistoon Associated Pressille (AP) ja kertoi, kuinka hänelle oli käynyt. AP palkkasi Cowanin Chicagoon, jossa hän kirjoitti muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden toimista ja Al Caponen oikeudenkäynnistä. Hän sai myöhemmin siirroon Washingtoniin 1940.^[1]^[2]

Toinen maailmansota

Joulukuussa 1941 Yhdysvallat joutui mukaan toiseen maailmansotaan, kun Japani hyökkäsi Pearl Harboriin. Cowan osallistui hyökkäyksestä tiedottamiseen Yhdysvalloissa. Hänen tehtäväkseen tuli kirjoittaa naisten vapaaehtoisjoukkojen (WAAC) toiminnasta. Cowan kiinnostui sotakirjeenvaihtajan ammatista ja pyysi päästä Lontooseen. Vihdoin 1943 hän pääsi sotatoimialueille lähtevään laivaan, mutta sai vasta matkalla kuulla olevansa menossa Lontoon sijasta Pohjois-Afrikkaan, jossa sota alkoi kiihtyä. Laiva saapui Algeriin, jossa häntä odotti kylmä vastaanotto. AP:n paikallispäällikkö ei halunnut olla Cowanin kanssa missään tekemisissä. Cowan lähettikin Eleanor Rooseveltille sähkeen, jossa sanoi: "Älkää kannustako enää naisia tulemaan Afrikkaan. Miehet eivät halua meitä tänne." ^[1]

Kun Cowanin jääminen sotatoimialueelle oli epävarmaa, hän tapasi kenraali George S. Pattonin, joka tunnetaan erittäin tiukkana ja sotahulluna sotilaana. Hän kävi kenraalin kanssa seuraavanlaisen keskustelun: ^[2]

Patton: "Mikä on sodan ensimmäinen sääntö?"

Cowan: "Tapa hänet ennen kuin hän tappaa sinut."

Patton: "Jääköön."

AP:n aluepäällikkö ei antanut Cowanille tehtäviä, joten Cowan työllisti itsensä oma-aloitteisesti kirjoittamalla juttuja muun muassa Marokon šeikin haaremista. Tällä tavoin hän toimi sodan loppuun asti. Hän maksoi omat kulunsa, hankki omat kyytinsä ja asumuksensa, jotka armeija järjesti miestoimittajille ilman pyyntöä. Hän ei päässyt edes armeijan tilannekatsauksiin. Mutta kun taistelut etenivät Eurooppaan, Cowan oli mukana raportoimassa Normandian maihinnousun jälkeisistä taisteluista, Pariisin vapautuksesta ja Ardennien taistelusta. Cowan palasi Yhdysvaltoihin vähän ennen kuin sota Euroopassa päättyi.^[1] Cowan oli yksi niistä harvoista naisista, jotka kirjoittivat todella tärkeistä sotatapahtumista.^[2]

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen jatkoi AP:n Washingtonin toimistossa. Vuonna 1956 hän jäi pois toimittajan työstä ja meni naimisiin alivaltiosihteeri Bradley C. Nashin kanssa. Hän työskenteli PR-neuvonantajana ja alivaltiosihteerin apulaisena sekä toimi naisten kansallisen lehdistökerhon puheenjohtajana. Cowan ja hänen puolisonsa palvelivat Eisenhowerin hallinnon looppuun, vuoteen 1961. Hän vietti eläkepäiviä miehensä kanssa Harper's Ferryssä Länsi-Virginiassa, jossa hän kuoli luonnollisiin syihin nukkuessaan.^[1]^[2]

Lähteet

Susan Ware, Stacy Lorraine Braukman: Notable American Women, s. 139–140. Harvard University Press, 2004. ISBN 067401488X.

Viitteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f Notable American Women s. 139–140
↑ ^a ^b ^c ^d The New York Times (Feb 6, 1993): Ruth B. Cowan, 91, A.P. Correspondent During World War II Viitattu 5.7.2009