Ruususiipisirkka
| Ruususiipisirkka | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Suorasiipiset Orthoptera |
| Alalahko: | Caelifera |
| Yläheimo: | Acridoidea |
| Heimo: | Heinäsirkat Acridae |
| Alaheimo: | Oedipodinae |
| Suku: | Bryodemella |
| Laji: | tuberculata |
| Kaksiosainen nimi | |
| Bryodemella tuberculata | |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Ruususiipisirkka (Bryodemella tuberculata) on erittäin uhanalainen, kookas heinäsirkkalaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR).[2]
Koko ja ulkonäkö
Ruususiipisirkka on kookas heinäsirkkalaji, jonka koiras on 27–31 mm pitkä naaraan pituuden ollessa noin 33–39 mm.[3] Sirkan väritys vaihtelee yksilöittäin. Suomalaiset yksilöt ovat lähinnä harmaita, mutta muualta tunnetaan myös sirkkoja, joiden väritys on voimakkaastikin sammaleenvihreän kirjavaa. Takasiivet ovat tyviosastaan voimakkaan ruusunpunaiset, siiven poikki kulkee tumma vyö ja kärkiosa on jokseenkin väritön. Lepäävällä sirkalla takasiivet jäävät kuitenkin kokonaan etusiipien alle piiloon. Etuselässä on matala keskiharjanne, jonka katkaisee kaksi poikittaisuurretta.[4]
Levinneisyys
Ruususiipisirkan levinneisyys ulottuu Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan, mutta Euroopassa se on hävinnyt useista maista.[4] Euroopassa useimmat nykyiset elinpaikat ovat Alppien pohjoisrinteillä jokivarsien sora-alueilla, missä ajoittain esiintyvät tulvat pitävät maaston sopivan avonaisena.[5] Laji esiintyy myös Ruotsin Öölannin alvareilla.[6] Suomessa ruususiipisirkka esiintyy ainoastaan Säkylässä, Puolustusvoimien kovapanosammunta-alueella, missä maasto on paahteista ja avointa kangasta.[7]
Elinympäristö ja elintavat
Elinpaikaltaan ruususiipisirkka edellyttää avointa maastoa, jossa on korkeintaan matalaa kasvillisuutta. Ruotsissa esiintymät ovat alvareilla eli puuttomilla, kalkkipitoisilla nummilla. Suomen ainoa esiintymä on kovapanosammuntojen avoimena pitämällä, kuivalla harjunrinteellä. [4][6] Keski-Euroopassa Alppien pohjoispuolisissa esiintymissä laji säilyy ilmeisesti ainoastaan metapopulaatioiden avulla. Yksittäisillä esiintymispaikoilla sirkat häviävät vähitellen maaston umpeenkasvun ja tavanomaista suurempien tulvien seurauksena, mutta samaan aikaan toisilla paikoilla vuosittaiset tulvat ovat vastaavasti synnyttäneet uusia lajille sopivia, avoimia elinpaikkoja, joille sirkat vähitellen ovat levinneet.[5]
Koiraat liikkuvat elinympäristössään selvästi naaraita enemmän. Keski-Euroopassa on todettu, että vain muutamat naaraat päätyvät elinaikanaan uusille, lajille sopiville elinpaikoille. Tämä naaraiden vähäinen levittäytyminen rajoittaa lajin leviämistä huomattavasti ja tekee ruususiipisirkan esiintymät hyvin haavoittuviksi ympäristön muutoksille. Sirkat osaavat lentää ja etenkin koiraat tuottavat lentäessään pehmeän surisevaa ääntä, naaraatkin joskus. Naaras munii maaperään muutaman senttimetrin syvyyteen useita munaryhmiä, joissa voi olla jopa parikymmentä munaa. Munat talvehtivat.[5][4]
Suomessa laji on äärimmäisen uhanalainen[2], Ruotsissa se on vaarantunut[6]. Säkylän populaation kooksi arvioidaan vain 2–20 yksilöä[7], mutta esiintymispaikalla lajista on löydetty 2000-luvun aikana melko säännöllisesti muutamia yksilöitä. Sirkkoja tavataan kuitenkin vain parillisina vuosina.[4]
Lähteet
- ↑ Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Ruususiipisirkka – Bryodemella tuberculata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Ilpo Mannerkoski, Petri Ahlroth & Anders Albrecht 2010. Suorasiipiset, pihtihäntäiset ja torakat. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive) s. 391–396
- ↑ Insektenbox (saksaksi)
- ↑ a b c d e Sami Karjalainen: Suomen heinäsirkat ja hepokatit. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4483-8. s. 128–131
- ↑ a b c Stelter et al. (1997) "Modelling Persistence in Dynamic Landscapes: Lessons from a Metapopulation of the Grasshopper Bryodema tuberculata". Journal of Animal Ecology 66, 508 (englanniksi)
- ↑ a b c SLU: Artdatabanken (ruotsiksi)
- ↑ a b Ruususiipisirkka metsa.fi. 18.3.2010. Metsähallitus. Arkistoitu 26.6.2015. Viitattu 25.6.2015.
Aiheesta muualla
- Turun Sanomat (artikkeli 24.01.2005)
- Orthoptera Species File (englanniksi)
- Biopix (kuva)
|
