Sérgio Mendes

Sérgio Mendes
Sérgio Mendes vuonna 1971
Henkilötiedot
Syntynyt	11. helmikuuta 1941 Niterói, Brasilia
Kuollut	5. syyskuuta 2024 (83 vuotta)
Puoliso	Gracinha Leporace
Muusikko
Aktiivisena	1961–2023
Tyylilajit	Bossa nova, Música Popular Brasileira, latinomusiikki, latinojazz, jazz, disko, adult contemporary music ja soft rock
Soittimet	piano
Levy-yhtiöt	Capitol Records, A&M Records, Atlantic Records, Elektra Records ja Concord Records
Aiheesta muualla
sergiomendesmusic.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Sérgio Mendes (11. helmikuuta 1941 Niterói, Brasilia − 5. syyskuuta 2024 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat^[1]) oli brasilialainen bossa nova -pianisti ja orkesterinjohtaja, joka on yksi musiikkityylin keskeisimpiä vaikuttajia. Hän nousi 1960-luvulla maailmanmaineeseen yhtyeensä Brasil ’66 kanssa. Heidän esittämästä kappaleesta ”Mas que Nada” tuli ensimmäinen portugalinkielinen kansainvälinen hitti. Mendes jatkoi uraansa 2020-luvulle asti, ja hän sai 2000-luvulla myös nuorempaa yleisöä. Hän voitti Grammy-palkinnon vuonna 1992, ja hänellä on useita Yhdysvaltojen top-10-listalle nousseita kappaleita.

Sérgio Mendes syntyi 1941 Niteróissa vauraaseen perheeseen. Hänen isänsä oli lääkäri, joka oli myös ankara kasvattaja. Isä saattoi muun muassa ajaa poikansa pään kaljuksi, jos tämä suoriutui huonosti koulussa. Sérgio lapsuutta vaikeutyi myös sairastelu.^[2] Hän sai 3-vuotiaana osteomyeliitin. Hän sai lääkäri-isänsä ansiosta tautiin penisilliiniä, mikä pelasti hänen jalkansa. Sérgio joutui kuitenkin käyttämään kipsiä kuusivuotiaaksi asti.^[3] Hän kääntyikin nuorena musiikin pariin ja saattoi soittaa piano useita tunteja päivässä.^[2]

Mendesin ura aloki jo 1950-luvun lopulla, jolloin hän pääsi soittamaan Rio de Janeiron yökerhoihin. Bossa nova oli tuohon aikaan tekemässä kansainvälistä läpimurtoa. Hänen isänsä olisi alkujaan toivonut pojastaankin lääkäriä, mutta tämä taipui lopulta hyväksymään uran muusikkona nähtyään poikansa kiinnostuksen ja osaamisen.^[1]

Mendesin oppi-isänä toimi bossa novan pioneeri Antônio Carlos Jobim, ja hän perusti pian myös oman yhtyeensä Sexteto Bossa Rion. Se julkaisi 1961 esikoisalbuminsa Dance Moderno.^[1] Hän kiersi albumin jälkeen Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ja teki yhteistyötä muun muassa Cannonball Adderleyn ja Herbie Mannin kanssa.^[4]

Mendes jätti 1964 Brasilian sotilasdiktatuurin takia ja muutti Yhdysvaltoihin.^[5] Hän teki sopimuksen Capitol Recordsin kanssa ja perusti yhtyeen Brasil ’65.^[1] Sen kaksi ensimmäistä albumia myivät huonosti. Tuottaja Richard Adlerin ehdotuksesta Mendes kutsui yhteeseensä kaksi yhdysvaltalaista laulajaa ja lauloi osan kappaleista englanniksi.^[4] Lani Hall ja Bibi Vogel liittyivät yhtyeeseen, jota alettiin myös kutsua nimellä Brasil ’66.^[1]

Brasil ’66:n ensimmäinen albumi oli Herb Alpert Presents Sergio Mendes & Brasil ’66. Sen hitti oli Jorge Benin aiemmin kirjoittama kappale ”Mas que Nada”, josta tuli ensimmäinen portugalilainen kappale, joka saavutti maailmanlaajuista mainetta.^[4][5] Koko albumi myi suositun kappaleen ansiosta platinaa.^[1]

Mendes jatkoi yhtyeensä kanssa länsimaisten melodioiden ja brasilialaisten rytmien yhdistelmällä ja coveroi useita tunnettuja kappaleita. Yhtye teki versionsa muun muassa Simon & Garfunkelin ”Scarborough Fairista” ja Otis Reddingin ”(Sittin’ On) The Dock of the Baystä”. Paul McCartney kehui Mendesin version The Beatlesin kappaleesta ”The Fool on the Hill” olevan hänen suosikkinsa.^[5]

Mendes esitti Oscar-gaalassa 1968 kappaleen ”The Look of Love”, josta Brasil ’66 teki myös oman versionsa. Se nousi Yhdysvaltain listan kymmenen kärkeen. Esitys nosti Mendesin suosiota, ja hän pääsi esiintymään muun muassa Yhdysvaltain presidenteille ja Japanin Expo ’70 -maailmannäyttelyssä.^[1]

Mendes perusti 1970-luvulla yhtyeensä uudestaan Brasil ’77, mutta menestys ei ollut enää samanlaista kuin aiemmin. Vuonna 1983 julkaistu Sergio Mendes nosti hänet kuitenkin uudelleen pinnalle. Singlestä ”Never Gonna Let You Go” tuli Mendesin uran suosituin. Se oli cover Dionne Warwickin aikoinaan esittämästä kappaleesta. ”Never Gonna Let You Go” päätyi albumille hieman vahingossa, sillä kaikki muut kappaleet olivat meneviä ja juhlavia. Mendes sanoi halunneensa albumille myös balladin tuomaan hieman vaihtelevuutta.^[5]

Mendesin tahti hidastui 1990-luvulla, mutta hän jatkoi uraansa aina 2010-luvun lopulle asti.^[4] Hänen albuminsa Brasileiro palkittiin 1992 Grammyllä. Siinä oli mukana usealla kappaleella nuori perkussionisti ja laulaja Carlinhos Brown. Mendesin ja Brownin kappaleisiin albumilla kuuluu muun muassa energeettinen ”Magalenha”, josta on tullut latinalaisen Amerikan musiikin standardi. Heidän kappaleensa Rio-elokuvasta sai myös vuonna 2012 parhaan laulun Oscar-ehdokkuuden.^[5]

Mendesin musiikki sai uutta, nuorempaa yleisöä, kun ”Mas que Nada” pääsi elokuvan Austin Powers – kumma jätkä soundtrackille. Tämän jälkeen monet hänet albumeistaan julkaistiin uudelleen. Mendes itse alkoi yhdistää hip hop -elementtejä musiikkiinsa ja teki ”Mas que Nadasta” uuden version The Black Eyed Peasin kanssa.^[5] Will.i.am tuotti 2006 Timeless-albumin, jossa oli Mendesin lisäksi mukana muun muassa Erykah Badu, Jill Scott ja Justin Timberlake.^[4]

Mendesin viimeinen albumi on vuonna 2019 julkaistu In the Key of Joy.^[4] Hän myös keikkaili ihan elämänsä loppuun asti ja esiintyi muun muassa lokakuussa 2023 Lontoon jazzfestivaaleilla.^[5]

Mendes oli naimisissa Gracinha Leporacen kanssa, joka lauloi monella hänen albumillaan.^[5] He olivat yhdessä 54 vuotta ja saivat viisi lasta.^[1]

Mendes kuoli syyskuussa 2024 long covidin aiheuttamiin terveysongelmiin.^[1] Hänellä oli ollut hengitysvaikeuksia vuoden 2023 lopulta asti.^[5]

• 1961: Dance Moderno
• 1963: Quiet Nights
• 1963: Você ainda não ouviu nada (Sérgio Mendes & Bosso Rio)
• 1964: The Swinger From Rio
• 1964: Bossa Nova York - Sergio Mendes Trio
• 1964: Cannonball's Bossa Nova with Bossa Rio
• 1964: In Person at El Matador - Sergio Mendes & Brasil '65
• 1965: Brasil '65. Wanda de Sah featuring The Sergio Mendes Trio
• 1966: The Great Arrival
• 1966: Herb Alpert Presents Sergio Mendes & Brasil '66
• 1967: Equinox - Sergio Mendes & Brasil '66
• 1967: The Beat of Brazil
• 1968: Sergio Mendes Favorite Things
• 1968: Look Around - Sergio Mendes & Brasil '66
• 1968: The Fool on the Hill - Sergio Mendes & Brasil '66
• 1969: Crystal Illusions - Sergio Mendes & Brasil '66
• 1970: Ye-me-lê. Sergio Mendes & Brasil '66
• 1970: Live at Expo' 70. Sergio Mendes & Brasil '66
• 1971: Stillness - Sergio Mendes & Brasil '66
• 1971: País Tropical - Sergio Mendes & Brasil '77
• 1972: Primal Roots - Sergio Mendes & Brasil '77
• 1973: Love Music - Sergio Mendes & Brasil '77
• 1973: In concert - Sergio Mendes & Brasil '77
• 1974: Vintage 74 - Sergio Mendes & Brasil '77
• 1975: Sergio Mendes
• 1976: Homecooking - Sergio Mendes & Brasil '77
• 1977: Sergio Mendes & and the New Brasil '77
• 1978: Brasil '88
• 1978: Pelé - (Original Soundtrack)
• 1979: Magic Lady, 1979
• 1979: Horizonte Aberto
• 1983: Sergio Mendes
• 1984: Confetti
• 1986: Brasil '86
• 1989: Arara
• 1992: Brasileiro
• 1996: Oceano
• 2006: Timeless
• 2008: Encanto
• 2019: In the Key of Joy

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sérgio Mendes Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Saksa Italia Israel Yhdysvallat Tšekki Korea Alankomaat Portugali Tieteilijät CiNii Taiteenala MusicBrainz Muut Europeana IdRef