Sancho III (Kastilia)

Sancho III (esp. el Deseado) (s. 1133/1134 Toledo – k. 31. elokuuta 1158 Toledo) oli Kastilian kuningas vuosina 1157–1158 isänsä Alfonso VII:n jälkeen.^[1] Hänen äitinsä oli Barcelonan Berengaria (1116–helmikuu 1149), Barcelonan kreivi Ramón Berenguer III:n ja Provencen kreivittären Dulcen tytär.

Sanchon veli Ferdinand II peri Leónin ja näin Kastilian ja Leónin valtioliitto purkaantui.^[2] Huomattavaa on, että vanhempi pojista sai Kastilian, joka siis laskettiin nyt arvokkaammaksi osaksi perintöä ja nuorempi sai valtakunnan aiempien vuosien ydinalueen Leónin.

Sancho III oli kuitenkin kuvitellut perivänsä isänsä keisariuden ja helmikuussa 1158 hän solmi Tudellenissa liittolaissuhteen Barcelonan kreivi Ramón Berenguer IV:n kanssa saadakseen korvausta menetyksilleen tulevista valloituksista Navarrasta.

Muutama kuukausi tämän jälkeen Sancho tapasi veljensä Ferdinandin Sahagúnissa ja sopi tämän kanssa, kuinka tulevissa taisteluissa voitetut maat jaettaisiin heidän kesken. Sopimus oli tähdätty kaikkia muita kristittyjä kuninkaita kuin Ramón Berenguer IV:tä vastaan. Sancho III kuitenkin kuoli 31. elokuuta 1158 ja vallan peri hänen kaksivuotias poikansa Alfonso VIII ja maa ajautui valloitussotien sijaan sisäiseen sekasortoon.^[3]

Perhe ja suku

Sancho III avioitui 30. tammikuuta 1151 Pamplonan kuninkaan García Ramírezin ja Marguerite de l'Aiglen tyttären Blanca Garcés de Pamplonan eli Blanka Navarralaisen (1137 Laguardia – 12. elokuuta 1156), kanssa. Kuningatar Blanca kuoli lapsivuoteeseen. Heillä oli kolme lasta, joista vain yksi eli aikuiseksi:

Poika (1153/54–1153/55), kuoli lapsena

Alfonso VIII de Castilla (1155–1214). Kruununperijä isänsä kuoleman jälkeen, jonka valtiuden haastoivat serkku Leónin kuningas Alfonso IX ja almohadit, jotka hän löi Las Navas de Tolosan taistelussa 1212.